Tulevaisuuden suunnitelmia!

Kyllä vaan nyt oon päättäny sen lopullisesti. Parin viikon ajan oon miettiny tätä että mikä olisi lapseni parasta enkä ajatellut yhtään itseäni. Olen päättänyt ottaa kivuliaan ja vaikean askeleen ja muuttaa T kanssa erikseen. T kun on useaan otteeseen pettänyt minua kaveripiirissäni olleiden naisten kanssa. Kyllä tuntee ittensä ihan naurun alaseks kun on ollu toisille niin tietämätön siitä mitä seläntakana tehdään. On jotenkii helpottavaa ajatella että lapsen isä T saa aina olla mutta minun itseni ei tarvitse kärsiä enään et nyt se on ohiten. Kivuliaalta se tuntuu mut se on oikee vaihtoehto kun toistuvasti pelleillään sinun tunteillasi. En vähäksy T:tä sillä hänestä tulee varmasti hyvä isä ja jollekkin toiselle naiselle hyvä kumppani mutta minun sietokykyni ei enään riitä.Muutan siis toiselle paikkakunnalle enkä ota useisiin inhottaviin ihmisiin yhteyttä.ei sellaset oo koskaan kavereita mitkä peuhaa kaverinsa miehen kanssa kun toinen on sairaalassa juuri lapsensa menettäny ja sit kun toinen odottaa lasta.Tämänkin kerroin vain siksi että on monia yksinhuoltajia jotka on / tai tulee kamppailemaan tän asian kanssa että mies ei olekkaan sellainen niiku sitä luuli.Oon aika avoin tälle blogille ja on ihanaa ku tää kertoo minun ja lapseni tarinaa.Koska ei kenenkää elämä ole ruusuista tanssimista ja voisinhan minä kirjottaa tänne aina iloisia tapahtumia mutta ei sitä itse osaa arvostaa samalla tavalla kun rehellisyyttä.MMinun piti laittaa tänne tänään iloisia asioita ja juttuja mitä oon kokeillu marsipaanin kanssa ja tehny suklaavanukasta ja päivtellyt vaatekaappiani kipputoria varten jne..mutta nt fiilikset tuntuu vaan et tekis miel mennä peiton alle ja itkeä niin paljon kun sielu sietää varsinkin kun T ei ole kotona ni minun ei tarvitse varoa itkuani ja kiukun puuskaani. Katsotaan miten elämä tästä! :)