Mitä meille nykysisin kuuluu?

Synnytyksestä on nyt 3 viikkoa.. Ollaan oltu kyllä hyvin kiireisiä taikka sitten hyvin väsyneitä etten ole kerennyt tänne kirjottelemaan oikein mitään. Päivät menee hyvin paljolti siihen että hoidan pienokaistamme sekä kodinaskareet. Pikku heppulla on ollut viimepäivinä hieman ilmavaivoja ja valvottanut öitä. Lisäksi tulin kuumeeseen mutta se on onneksi nyt paranemaan päin. Tuntuu aivan uskomattomalta miten aika juoksee hyvin nopeasti..poika senkun kasvaa. Olen huomannut itsessäni miten paljon itseltäni vaadinkaan. Yritiän olla liian täydellinen äiti, tyttöystävä sekä kodinhengetär että unohdan välillä syödä ja levätä.Onko kellään muulla synnytyksen jälkeen ollut samoja fiiliksiä? 
Neuvolassa ollaan käyty jokaviikko ja sieltä on tullut vain positiivista palautetta. Heppu painaa nyt melkein 4 kiloa! Huomenna meillä on taas neuvola niin voin tarkemmin pikkusen painoja tänne ja kertoilla huomisesta päivästä.

pieni väsynyt heppumme 

Tällä viikolla koemme ilon sekä surun aiheita...ensiksi vaikka ne surun aiheet

 nimittäin joudumme luopumaan rakkaasta koirastamme Bellasta. Niin siinä sitten kävi että kun muutettiin uuteen asuntoon ja heppu syntyi niin meidän koira sekosi.Se ei pysty olemaan ollenkaan yksin...vinkuu meidän perään vaikka mentäisiin vessaan tai saunaan ni toinen vinkuu ja nakertaa itseään. Pari viikkoa sitten se oli jäänyt kotiin pariksi tunniksi niin oli tuhonut meidän välioven niin että oli melkein päässytovesta läpi.  Ei auta kun hankkia uusi, mikä tulee hirmu kalliiksi kun lasinen ovi on:S Lisäksi T on koulussa ja minulla ei ole tarpeeksi aikaa viedä koira pitkille lenkeille. yhtänä päivänä satoi kaatamalla vettä ja minun oli pakko käyttää koira vauvan kanssa. ei auttanut kun vauva vaunuihin ja menoksi.Onneks bella löysi uuden kodin maalta pariskunnan luota. Ne tulee hakemaan sen nyt torstaina...bella kerkes olla meillä nyt vuoden. En haluais millään luopua bellasta mutta tällähetkellä minulla ei ole aikaa sille tarpeeksi eikä muuta vaihtoehtoa. T on taas liian väsynyt huolihtimaan koirasta...ja T:n ja vauvan yhteiset hetket jäävät vähiin....varmasti torstaina tuun tänne vollottamaan kun koiramme lähtee. Asian päättäminen oli yksi vaikeimmista asioista mitä olen elämäni aikana tehnyt..tulen kyllä syyttämään itseäni pitkään tästä mutta vaihtoehtoja kun ei ole...:(

iloinen asia on se että lähdemme viikonloppuna äitilleni kouvolaan! aivan ihanaa päässä tästä huushollin pakkomielteisestä siivouksesta ja kaikesta muusta stressistä äitini luokse. Muutenkin äidin luona on aina hyvä olla.pikku heppukin pääsee ensimmäistäkertaa mummilaan käymään. Samalla näen ihanat siskonpoikani mitkä piristävät mieltäni.

Täläsiä kuulumisia meille kuuluunäin nopeasti kerrottuna.Nyt  pikku miehemme heräilee..ainakin makuuhuoneesta kuuluu sellaisia ääniä että olis vaipanvaihto aika. oikein ihanaa viikonalkua kaikille!

Synnytyskertomus

Heräsin maanantai-tiisti välisenä yönä siihen kun jotain valuisi...Ajattelin silloin että taas joku väärähälytys että pissin vain vain housuuni. Menin vessaan ja pikkuhiljalleen valui jotin kirkasta nestettä.Soitin äidille ja kysyin että olisiko lapsivedet nyt menossa? Noh äitin kanssa päätettiin että odotetaan vähän aikaa kun kerta niin vähän vain tuli kintuille. Menin takaisin nukkumaan kunnes tuntui taas siltä että jotain valuu..ja taas se oli sitä kirkasta nestettä.Soitin uudestaan äidille ja tultiin siihen tulokseen ettei se voinut muutakaan olla kuin lapsivettä. Siinä mie iloisena hymyilen että jesh! vihdoin jotakin tapahtuu..soitin äitiyspolille ja kehottivat aamulla tulemaan heti. Siinä minulta otettiin pissanäyte ja olin jonkun aikaa käyrillä. Supistuksia ei tullut, eikä mihikään sattunut.T:kin oli mukana ja pelleili koko ajan joka oli piristävää sillä hieman jännitin sinne äitipolille menoa. käytiin sit myöhemmin vielä uudestaan käyrillä illemmalla ja kuulemassa tulokset.Tuloksista selvis että kyseessä oli lapsivedet menneet.Sitten meiltä kysyttiin että haluanko jäädä osastolle vai mennä kotiin ja tulla seuraavana aamuna käynnistykseen? päätin mennä vielä kotia ja tulla seuraavana aamuna  sitten.Raskausviikko 39+0vaihtui just samana tiistaisena 28.8.2012.


Ensimmäinen käynnistyspäivä (29.8.2012)
Että mua jännitti hirveesti! Onneks T vei mut ja oli tukena. Aika äitipolille oli siis puoli 8 ja me tietysti oltiin melkein myöhässä kun ei meinattu löytää parkkipaikkaa.Koko yön oli valahtanu sitä lapsivettä vähän väliä ja sitä tuli edelleen osastolle mennessä. Ensimmäiseksi kun olin asettunu huoneeseeni minut laitettiin 45 minuutiksi käyrille jonka jälkeen sain samantien alapään kauttasellasen pienen tabletin jonka jälkeen olin koko ajan melkein käyrillä. Onneksi T oli seurana ja katottiin telkkaria ja naureskeltiin yhdessä. Joskus iltapäivästä noin 16-17 aikaa alko supistuksia tulee. Tosin hyvin lieviä. Ne ei enään antanukkaan sit niitä tabletteja enään kun niitä supistuksia tuli aika tiheesti. Kävin jopa 7 kerrosta rappusia ylös ja alas että synnytys lähtisi käyntiin..en tiiä olisiko se saanut supistuksia aikaseks.En ollut yhtään avautunut vaikka koko illan oli supistellut ja olin jopa luullut että jotain tapahtuisi mutta ei...yö alkoi saapua ja T:n piti lähteä kotiin. Niinpä painuin nukkumaan turhutuneena kun mitään ei ollut tapahtunukkaan..seuraavana päivänä alotettaisiin suoneen laittamaan supistavaa ainetta nesteenä.

hieman väsynyt tuleva mamma

käynnistyspäivä 2 (30.8.2012)
Aamu alkoi toivekkaana sillä olin avautunut yön aikana 2 cm! jee vihdoin alkaa tapahtua jotakin. söin aamupalan ja 10 aikoihin lähin synnytyssaliin. Synnytys salissa mulle laitettiin tippana tulee supistavaa ainetta jota vähitellen lisättiin. Aluksi ei tuntunut missään...olinkin silleen et laittaisivat nyt lisää sitä kun ei tunnu auttavan..kunnes kipu meni nollasta sataan. Olin et apua! ja halusin heti kokeilla jotain kivunlievityksiä. Sain jonkun piikin kankkuun mutta ei siitä ollut mitään apua. kaurapussi autto vähäsen mut ei menny kyl kauaa kun halusin kokeilla ilokaasua. Supistuksii tuli 2-4 minuutin välein...siinä kärvistelin sen 8 tuntia. T:kin pääs tulee vähäks aikaa mun seuraks onneks. Mä puristin T:n kättä aina ku tuli supistus. Katottiin et paljonko olin avautunu ni edelleen sen 2cm mitä alussakin...olin sillee et kiva. tippa tippu ihan täysii mut mitään ei tapahtunu. Niinpä ne päätti lopettaa sen antamisen kun kipuja oli paljon mut synnytys ei edennyt eteenpäin. Siinä turhautuneena olin et jo on kumma kun koskee mutta kaikki ihan turhaan. Tällä välillä kun olin itse synnytyssalissa niin musta oli äidin sijasta tullutkin täti. Mun veli sai samaan aikaan poika vauvan! Onneks T lähti mun kans käymää kanttiinissa ku ne samat osaston huoneen seinät alko tympimään ja halusin jo lähtee kotiin ku mitään merkkejä synnytyksestä ei alkanukkaan. Sitkee on meidän poika ollut! ilta vaihtui taas yöksi ja seuraavana päivänä olisi taas uusi yritys käynnistellä ja jos ei  tehoa niin minut leikattaisiin..pettyneenä nukuin väsymystäni pois.

käynnistyspäivä 3 (31.8.2012)
Aamulla heräsin ja söin aamupalan. Lääkäri tulikin kertomaan kaikkien verikokeiden ottojen jälkeen että kokeillaan vielä käynnistää ja jos ei klo.14 mennessä tapahdu mitään niin leikattaisiin. nyt tiesin että tapahtui mitä vaan niin tänään heppu syntyy. Minut vietiin synnytyssaliin....

tähän voi lopettaa nyt ne jotka eivät halua kuulla raakaa tekstiä synnytyksestä!nimittäin teksti ei saata olla mitenkään mieleistä luettavaa..


synnytys saliin mentäessä kätilö sanoi että nyt laitetaan peräruiske! olin silleen että ei....ajatus siitä oli niin kuvottava mutta se auttoi käynnistämään synnytystä paremmin. Sen jälkeen olinkin taas siinä käyrän ja tipassa kiinni. Tippa tippui täysillä ja rupesin heti tunnin päästä tuntemaan niitä ihania supistuksia jälleen...tunnin jaksoin kärvistellä kunnes olin jo niin "kipeä" etten pystynyt kävelemään ollenkaan. Sain ilokaasua mutta se ei tuntunut auttavan yhtään. Muutaman tunnin kärvistelin supisuksista kunnes kätilö tajus pyytää anessilääkärin antamaan epiduraali-puudutuksen. Olin kuin taivaissa sen saatua. nukuinkin sen jälkeen hieman. Oli hauska nähdä käyrästä kuinka supistuksia tuli mutta ei enään koskenut minkään. Pari tuntia nukuttua kello oli sen 14 ja kätilö katsoi olinko auennut vai pitääkö minut leikata. Olin auennut 5 cm! sen jälkeen tunsinkin painetta alakerrassa. Lääkärit päättivät että synnytys tehdään alatiesynnytyksellä. Ei menny aikaakaan kunnes paineen tunne vaan kasvoi ja oli pakko koko ajan pyytää kätilö luokse. Kätilöitten vuoro vaihtui ja tilalle tuli oikein ihanat kätilöt mitkä oli koko ajan tukena, enkä jäänyt yksin. Tarkastettiin tilanne että paljonko olin auennut sen tunnin aikana ja se oli nyt 9 cm...! olin silleen että nytkö jo :o pian sainkin ruveta ponnistamaan. täytyy kyllä sanoa että minulla oli aivan ihanat kätilöt tukemassa ja kehuivat tosissaan kuinka hyvin ponnistin. Pikkusen päähän laitettiin sellanen pinni mikä mittas sydänääniä.Se pinni liikku sen mukaan kun ponnistin:D  Oli kauheaa kuunella ja katsoa kun pikku hepun sydämmen syke välillä laski kun ponnistin. mutta sain siitä jotenkin lisää energiaa ponnistaa vieläkin kovemmin jotta pikkuinen selviytyisi. koko ponnistusvaihe kesti 47  minuuttia. 

Kaiken sen likaisuuden keskellä näin pienen poikani ensimmäisen kerran. poika siis syntyi 31.8.2012 klo. 15:17.Ette uskokkaan sitä onnen määrää ja kyllä kyynelehdin. Oli koskettavaa saada pieni heppu syliini ensimmäisen kerran. Kaikki se 9kk mitä olin haaveillut pienestä pojastani kävi nyt toteen. nyt se olisi siinä...vihdoinkin! sillä aikaa kun synnytin minulle ja T:lle pojan T oli just hakemassa meidän uuden kodin avaimia :D Nyt meistä tuli viimein vanhempia! istukka syntyi 25 minuttia synnytyksen jälkeen( oli jäänyt  jumiin eikä suostunut tulemaan pois, kuulemma keskenmenon takia ) sain ensimmäisen asteen repeämiä tai oikeastaan haavaumia jotka tikattiin. noin 8 tikkiä tuli.

Pikku heppumme puolituntia synnytyksen jälkeen 

Pikku hepun 

paino oli:3426 grammaa
pituus: 50,5 cm
päänympärys: 31

Raskausviikko oli tuolloin: 39+3

T ei kerennyt tulemaan muuton takia pikkusen synttäri kahville...oltiin osastolla pikkusen kanssa 3 päivää josta voin tehdä erikseen vielä postauksen jos haluatte! nyt elämääni värittää pieni poika josta olen maailman onnellisin:) Äidin rakkaus on kyllä suurin rakkaus maailmassa! kiitos kaikille kätilöille tuesta ja todella ihanasta kannustuksesta. Kaikille muille tuleville äideille suosittelen että joku tuttu ihminen olisi synnytyksessä mukana..nimittäin itse ainakin jouduin suurimmaksi osaksi olemaan yksin huoneessa.kärvistellen supistuksista. Seura olisi ollut mukavaa..sillä avautumisvaihe oli todella pitkästyttävää ja rankkaa.. avautumisvaihe kesti 5 tuntia 45 minuuttia. 

Teen myöhemmin postauksen mitä meille tällähetkellä kuuluu? 

maailman onnellisin äiti ja pieni mies 

Oikein ihanaa viikonlopun alkua kaikille:)

Kyllä vain pikku heppu syntyi 31.8.2012.Synnytystä yritettiin käynnistellä sen 3 päivää ja kolmantena päivänä se sitten syntyi...vihdoinkin!  Pojan paino oli syntyessään: 3426 grammaa ja pituus 50,5 cm. Koko sairaala reissu kesti sen 6 päivää kokonaisuudessaan. Nyt meillä asustelee pieni  poika joka valloittaa äitinsä sydämmen. 

Äitini osti hepun nykysen lempilelun ...unipupun!

Meillä ei ole ollut nettiä uudessa asunnossa jotenka postaukset on siksi jääny vähäiseksi.pahoitteluni siitä! Mutta lupaan teille että esittelen tän meidän uuden kodin ja uuden arjen sekä synnytys kertomuksen. Itselläni on ollut hyvin paljon kiirettä uuden arjen kanssa kun tosissaan muutettiin samana päivänä kun heppu syntyi. Nyt poika on tasan 2 viikkoa vanha ja hää on todella kiltti. herää öisin vain pari kertaa yössä sekä syö hyvin maitoa rinnasta. Itse olen ollut hieman uupunut synnytyksestä, vieläkin...huomasin että monet on saanu vauvansa mitä blogeja olen lukenut koko raskauden aikana! onnea paljon tuoreille äideille pikkuisista! Nyt kuitenkin ilta puuhastelut alkaa mutta tulevia postauksia siis tulee..

Tulevat postaukset:
- Synnytyskertomus
-meidän uusi koti
-ristiäis suunnittelut
- postaus siitä miten olen muuttunut ihmisenä henkisesti ja fyysisesti

Tällänen nopea päivitys tälläkertaa...Oikein ihanaa viikonloppun alkua kaikille !

koiramme bella ja muutto puuhat