Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Tässä taas ollu pari päivää kotosalla kylläkin mutta perjantai iltana alkoi kohtu supistelemaan ja päätin et otan nyt pari päivää vähän rauhallisemmin. Ollu niin kiireinen viikko kaikenpuolin että ei oikein jaksa tehä mitään. Tuntuu kun olis joka päivä siivouspiika kun tota pykkiä tulvii jokapäivä sellaset 5 koneellista. Mietin  tässä että mitenköhän sitten kun vaavi syntyy ni paljonko sitäpyykkiä sitten tulee? :o Toivoisin et olis jo syksy koska tää odotaminen on ihan hirveetä. Ku ei malttaisi millään oottaa et pääsis saamaan oma lapsi syliin. Viime aikoina tuntunut just siltä et mitä jos mie en saakkaan tätä vauvaa mahasta ikinä elävänä? Nykyään ajatukset on ollu kyl niin sekavia ja tunteikkaita. outoja tuntemuksia mitä viime raskaudessa oli ennen kun sain keskenmenon.Tuntuu et aika loppuu kesken ettei kerkeekkään kokemaan kaikkea sitä , toisaalta haluais nauttia tästä raskaudesta jos ei tulekkaan enään koskaan uudestaan raskaaksi. Että olisi otettava kaikki irti. Myös mulla on ollu viimeaikoina semmonen tunne et mitä jos elänkin vain muutaman vuoden tai en edes sitä! varmaan johtuu siitä viime syksysestä keskenmenosta tää kaikki tunteet mut tuntuu että elämä on liian lyhyt ettei kerkeä olemaan tarpeeksi perheen kanssa tai sukulaisten, kokemaan niitä mitä on halunnu et on tuhlannut aikaa vaan odottamiseen ja elänyt vaan. Toisaalta tää on rikkaus et oon tajunnu asioita mitä monikaan ei tuu koskaan elämän aikana tajuamaan.

Käytiin bellan kanssa tänään kun aurinko paistoi niin ihanasti. Nautin joka hetkestä auringossa koska itselläni tulee aina aurongosta tunne että elän. Nyt kyllä ei voi ens kesänä ottaa aurinkoa hirveesti sillä raskaus tekee maksaläiskiä.Joskus lapsena paloin nii pahasti selästä auringossa että aikuisiällä vieläkin on maksaläiskiä selässä. Oon ollu pienestä pietäen aurongon perään! Tulee mieleen helposti että millanen oon ollu lapsena ? mitäkaikkee hölmöö sitä tekeekään? Nyt kun on kerrankin aikaa miettiä omaa elämää ja sitä mitä tahtoisi olla? millasen tulevaisuuden? Yhen kaverin kanssa juteltiin siitä että mihin ihminen tuhlaa aikaa elämässään? Itse tajusin ainakin kuinka paljon haluaisin olla enemmän yhteydessä sukulaisiini ja perheeseeni.Jokaisella on omat elämät ja perhe niin ei heillä ole hirveesti aikaa..se harmittaa minua suuresti!kaikkee tämmöstä tullu mieleen mut hei positiiviakin ajatuksia löytyy nimittäin kesä on lähellä! ja mitä kesällä tapahtuukaan on se et  FESTARIT, JÄÄTELÖ, AURINKO, KESÄTAPAHTUMAT JNE..sitähän mä oon odottanut viime syksystä asti että pääsen ens kesällä tekemään kaikkea ihania juttuja. Ja vaikka olenkin raskaana en anna sen siltikään estää sitä että en voisi lähteä käymään keikoilla.Mielestäni nyt jos koskaan lähen ja mitä kaikkea sitten 2013 kesänä voidaan pikkuisen kanssa tehdä. Kerrankii musta tuntuu siltä että oon jotakin! mä oon ÄITI!<3  olen enkelilapsen äiti sekä tulevan pikkuisen äiti<3 monikaan ei pääse kokemaan tätä.Suurin osa mun kavereista on päässy elämässä haluamaansa työhön ja saavuttanut unelmia mut musta tuntuu jotenkii et mikään unelma ei voita tätä.Tää on sitä todellista onnea. Vielä kun olisi normaali parisuhde ja normaalit kaverit ni mun elämä olis täydellistä näinkin. Mitään muuta en toivo elämältä kun et saan pikkuisen syliini ja voin olla äiti, normaalin parisuhteen ja et olis vaan.Mut nyt mä meen tekee jotain ruokaa koska oon ruvennu vähän kattoo mitä syön ja liikkumaan tervellisesti jotta vaavi ja minä voitaisiin hyvin. Pari kertaa viikossa herkkupäivä jolloin ei tarvitse tehdä mitään muuta kun olla vaan!