Raskausviikko 19 alkaa!

Sikiön paino: 220 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 13,5 cm 
Koko pituus: 18 cm

SIKIÖ

Tämän viikon alussa sikiö on 16 viikkoa vanha. Korvat pistävät hieman ulos päästä ja silmät asettuvat paikoilleen. Suolistoon kerääntyy jäteaineita, kuolleita soluja ja ruoansulatusnesteitä. Tätä kutsutaan mekoniumiksi, josta tulee lapsen ensimmäinen uloste. Sormenpäihin ja varpaisiin kehittyvät kullekin ihmiselle yksilölliset jälkensä.

Verenkierto on nyt täydessä vauhdissa. Napanuora kasvaa ja muuttuu paksummaksi, kun veri, joka antaa ravinnon sikiölle, kulkee suurella voimalla sen läpi. Elimistön puolustautumisjärjestelmä alkaa toimia ja tuottaa vasta-aineita. Nyt sikiö alkaa olla niin iso ja vahva, että tunnet sen potkut. Yleisesti ottaen aiemmin synnyttäneet tuntevat potkut aikaisemmin kuin ensisynnyttäjät, koska he tietävät mitä kuulostella.

Oon ollu hirmu väsynyt ja kiireinen nyt muutaman päivän ajan. Ollut niin paljon tekemistä ja suunnittelemista etten oo kerenny tekee oikeen mitään muuta. Ensiviikkokin näyttää olevan aika kiireinen viikko..suunnitelmia löytyy liikaa mutta ei vaan tiedämistä aloittais. sama tän postauksen kanssa etten tienny mistä tässä nyt kertoilis ku ei oo mitään ihmeempiä tapahtunut tai ollu oikeen mitään kerrottavaa. Raskausviikko 19 on nyt siis alkanu ja ens viikon keskiviikona kuunnellaan taas pikkuisen sydänääniä ja vaavin isi T siis tulee mukaan. Aika jännää että tuo aika on sillon puol 17 sillon et aika myöhää:o mut toisaalta T pystyy tulee töistä paremmin mukaan. Se täytyy sanoo et pikkunen potkii hurjanlailla just yöllä/illalla kun yrittää laittaa silmiä kiinni. Kauhee möyriiminen ollu mutta helpottunut olo on se että se sentää on siellä viellä hengissä. Huomannu nyt et nivuset on hirmu kipeet et välillä oikee sattuu.käsipuutuu helposti ja tosissaan ei olla vieläkään saatu sitä uutta sänkyy ja soitettiin eilen siitä että onko jo tullut mutta ei kuulemma vieläkään. Toivottavasti ensiviikolla voitais jo nukkuu paremmassa , isossa sängyssä! :)

Eilen käytiin pitzalla kun T halus tarjota niin kovin ja salaatipyödästä maistoin oliiveita enkä oo ennen tykänny niistä koska ne maistu ennen hirveelle..mutta mitäpäs tämä tyttö tekikään söin monta oliivia ja ne oli herkullisia fetajuuston ja tomaatin kanssa.En muistanu tietenkään kameraa ottaa mukaan jotta olisi voinu ottaa meijän pitzoista kuvan  mut oli ihan älyttömän hyvää. itse otin kana-pizan ja T jonkun kinkku-tonnikalapitzan. 

Lähettiin käväsemään keskustan baareissa ja mitä ollakkaan T juo vaan yhden kaljan ja haluaa lähteä jo kotiin katsomaan mielummin leffaa, itse join limun.Joten lähdettiin kotiin ja  katottiin sit kauhuleffa jonka aikana kumpikin torkahti sohvalle.

Ihan törkee makeen himo iskeny! eilen meinasin tulla hulluks ku en saanu mitän makeeta eikä kaapissa ollut mitään mikä olis helpottanu sitä himonmäärään. niinpä miun piti käyä kaupassa ja ostin tollasen classic-kermajäätelön ja vanukkaan. Ai että sitä tunnetta kun makunystyrät huutaa nautinnosta! Olisin ettinyt niitä lapsuusajan amppari-jäätelöitä mutta pahus kun niitä ei ollut kaupassa. Tänään ostan tollasille päiville kyllä jotain makeaa pakastimeen. Naapuri pyys lettukesteille ja menin sen jälkeen vielä sinne syömään lettuja! miten ruuasta onkaan tullut niin iso nautinto kun ennen .Onneksi on tuo koira joka pitää myös tän mamman liikkeessä nimittäin käytiin viel pitkä lenkki yhdessä . Olisi ihana mennä uimaan tai harrastaa jotain muutakin kun lenkkeilyä mutta en uskalla mennä salille pomppimaan kun ei oo kroppa nyt tottunu sellaseen. En oo siis kuntosalilla käynyt yli vuoteen koska keskenmeno vei ajatukset ja itsensä huolenpidon kokonaan.

Lueskelin tuossa lehteä oisko ollu trendit lehti..missä oli ihmisistä jotka on kokenu lapsettomuutta ja keskenmenoja..yks nainen sano siin aika hyvin ettei keskenmenon kokeneiden ihmisten oloa helpota mikään muu kun uusi raskaus ja näin se oli myös mulla! Yks päivä tuli kirje postissa siitä että olin unohtanu palauttaa kirjastoon koulukirjan minkä olin lainannu. Olin kokonaan unohtanu asian ja siit tuli lasku ihan ja T ihmetteli et miten voin unohtaa tollasen asian kun yleensä hoidan kaikki niin täsmällisesti. siinä mietin ja kerroin että kun kokee keskenmenon tai lapsensa menetyksen niin sillon elää tavallaan unta tai jossain huurussa. Oikeastaan en enään muista mitä syksystä-jouluun oikein tapahtu.Nyt oon huomannu muutami laskuja etoon unohtanu maksaa niitä sillo syksyllä tai löyän jotain kirjeitä ja tapaamisia mihin olis pitäny mennä. Vasta tää uus raskaus anto "teko hengityksen" et nykyään pystyy hoitamaan itseään ja asioita. Mut kai se on ihan normaalia että elää hieman tietyt vaiheet ohiten kun kokee jotain niin kamalaa.Pakko kyl sanoo keskenmenon, kohtukuoleman ja lapsensa menettäneille et älkää jääkö yksin! on vaikea kertoa vieraille ihmisille miltä sinusta tuntuu mut kirjotakaa vaikka päiväkirjaa ja älkää lakatko haaveilemasta ja yrittämästä.Eikä tarvii hävetä jos ei pysty arkisia askareita tekemään niistä voi pyytää apua. Meillä jokaisella on paikka täällä elämässä ja voijaa rakentaa meijän elämä omilla valinnoillamme.Yks nainen sano hyvin jossain lehdessä että hän on selvinnyt miehensä sairastumisesta ajattelemalla niin että, elämä ei oo heikkoja varten! tarkotti tällä sitä siin jutussa että vahvana naisena hän pystyy elämään silti vaikka hänen miehensä onkin sairastunut eikä muista häntä!tai jotain tällästä. hitsi kun en muista nyt sana sanalta miten se sen sano! mut kuitenkii...

Aamulla löysin vihdoin sopivaan hintaan yhen linkin joka on siis tässä:

http://www.raskauskeiju.fi/index.php?tr=10

Tuolla on myynnissä tollasia kotikäyttösiä sydämmen kuuntelu laitteita. tiedä sitten miten hyvin tollasesta kuuluu mut olis kyllä ihana välillä kuunnella kotona kuinka se pikkunen siel liikkuilee ja onko se kunnossa jne..Sit mä ihastuin tollaseen bola-koruun! en tiiä pitääkö tuo paikkansa mut jotenkii ihana ajatus olis ostaa tollanen itselle tai lahjaksi:

Meksikolainen bola on kaunis helistinkoru odottavalle äidille. Korun sisällä on pieni ksylofoni, jonka päällä pikkuruinen pallo tanssii pitäen erityistä, hienoa hiljaista ääntä odottavan äidin liikkuessa. Korua pidetään roikkumassa vatsan päällä ja jo 20:nen raskausviikon jälkeen lapsi voi kuulla ja tunnistaa äänen. Korun maaginen ääni rauhoittaa lasta kohdussa raskauden aikana. Bola-korua säännöllisesti käytettynä, syntymän jälkeen lapsi tunnistaa tutun helinän, joka tyynnyttää häntä. Toimii siis myös imetyskoruna -lapsen ja äidin yhteisiin hetkiin.

Hyvää lauantaipäivää teille! palaillaan illemmalla uudestaan nyt täytyy lähteä anopin luokse kahvittelee:)