On pakko tulla purkamaan ajatuksia koska en tiedä kenelle muulle tai miten näitä asioita muuten purkaisin. Lähipiirissäni on taas sattunut Lapsen menettämisiä raskauden aikana. Jotenkii nää tunteet saa minut siihen painajaiseen päivään mitä itse koin nähdessäni lapseni näytöllä kuolleena...Kaikki ne tunteet mitä itse koin ..tiedän nyt heidän tuntevan. tuntuu niin uskomattomalta että miten elämä onkaan niin epäreilua. Itkin tänään ja halusin tukea mutta en tiennyt miten olisin. Tiesin ettei siihen tuskaan helpota mikään muu kun uusi raskaus tai aika...se loputon aika! Ensimmäiset vuodet ovat kamalia..sitten tuska alkaa hieman hellittää..tai niin ainakin sanotaan. Itse tuli sellainen olo että olempa ollut tyhmä ja valittanut taas turhasta kun jalkoihin särkenyt tai turvottanut, supistellut ja koskenut alaselkää..ihan valittamalla valittanut niitä mitkä kuuluvat tähän ja niistäkin pitäisi nauttia..sillä keho elättää pientä ihmettä. Tunnen tällähetkellä syyllisyyttä että olen tosissaan valittanut ja stressannut ettei minulla ole tarvittavia asioita ostettu tai laitettu vauvalle kaikkea täydellisesti valmiiksi. Eihän noilla asioilla ole väliä vaan se että lapsi on terve ja on elossa. Tunnen hirveästi myötätuntoa tuttujani kohtaan ja sitä että he ovat kokeneet niin kauhean asian..miten autan heitä? kun en itsekkään pysynyt tolpillani. suoraan sanottuna lapsen menettäminen vie samalla lapsen ja äitiyden sekä elämän halun.Toivon edelleen kaikille lapsensa menettäneille että pitäkää yhtä ja paljon voimia! en voi kipua tai tuskaa lievittää tai viedä pois koskaan..mutta voin tukea ja kuunnella...tällä hetkellä tuntuu kamalta sanoa mitään toisille kun itselläni kasvaa oma lapseni..josta olen maailman onnekkain. Mutta muistan itse miten kaikki vasta odottavat äidit ja pienet lapset tekivät kipeää kun joku sellainen ihminen tuli sanomaan jotain siitä mitä omalle enkeli lapselleni tapahtui..tunsin suorastaan vihaa ja teki mieli huutaa...Mutta nämä pienet enkelit jäävät meidän sydämmiin aina <3
Mietinkin että täällä päin ei ole sellaista yhteisöä missä voisi näistä asioista keskustella sellasten ihmisten kanssa ketkä ovat sen kokeneet..ehkä jonain päivänä itse voisin yrittää perustaa tälläisen missä lapsensa menettäneillä on aina tuki ja turva jossa voivat omaa suruaan purkaa ja saada apua. ehkä tulevaisuudessa teen tälläisen...se on tosin vielä sunnittelun alla.Toivotaan että joku viisas tekisi tälläisen ryhmän mikä toimisi ympäri vuoden jokaisena päivänä täällä päin.
2012/07/31
vaunu ostoksia!
Eilen käytiin T:n kanssa ostamassa meille vaunut! Oltiin aikasemmin käyty kattelemassa lastentarvikeliikkeessä vaunuja ja etittiin netistä käytettyjä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen et uudet vaunut on aina uudet ja ostettiinki tollaset z-line combi alu- merkkiset yhdistelmä vaunut 330 eurolla.
Värivaihtoehdot:
Musta/ vaaleanvihreä
jeans/ valkonen
Beige/ valkonen
Itse valitsin jeans/ valkosen koska minusta se oli kaikista kivoin. esillä kun ei ollut tuosta beige mallista ollenkaan. kuvan voin ottaa myöhemmin vaunuista.
Merkki on lastentarvikeliikkeen oma joten varaosiakin löytyy helposti jos joku menee rikki 3-vuoden aikana. Minusta nämä oli ehkä paras ratkaisu ostaa ja olen näihin tyytyväinen. Onko teillä kokemuksia näistä yhdistelmävaunuista? Itse olen ainakin vielä tyytyväinen ja sain puolenvuoden takuutakin näille. Netissä ainakin monet oli kehunut näitä yhdistelmävaunuja ja luotan nyt siihen että nää on ihan hyvät vaikka kuolasinkii niitä nahkasia emmajunga-yhdistelmä vaunuja.
Z-Line Combi Alu
Tyylikkäät, kevyet ja edulliset yhdistelmävaunut tilavalla kantokopalla. Työntömukavuuden takaavat isot ilmakumipyörät sekä kevyt alumiinirunko, jossa on miellyttävä jousitus. Vuoratut kankaat tekevät tästä vaunusta suojaisan talvella, ja kesällä tuuletus hoituu poistamalla kuomun takaosan kankaan, jonka alla on ilmava hyttysverkko. Vaunussa on paljon käytännöllisiä yksityiskohtia, kuten taskuja sekä kuomussa kurkistusikkuna. Heittoaisan avulla työntösuunnan vaihtaminen käy helposti, ja tilavassa istuinosassa on lapselle 5-pistevaljaat sekä irrotettava turvakaari. Jalkatuki on tietenkin säädettävä, myös pituussuunnassa. Z-Line Alu Combi -vaunuun kuuluu erittäin muhkea ja tilava kantokoppa, jossa on vetoketjullinen peite sekä irrotettavat kantohihnat. Kopan sisämitat ovat peräti 32 x 82 cm! Yhdistelmävaunun mukaan kuuluu erillinen jalkapeite myös ratasistuimelle.
Värivaihtoehdot:
Musta/ vaaleanvihreä
jeans/ valkonen
Beige/ valkonen
Itse valitsin jeans/ valkosen koska minusta se oli kaikista kivoin. esillä kun ei ollut tuosta beige mallista ollenkaan. kuvan voin ottaa myöhemmin vaunuista.
Merkki on lastentarvikeliikkeen oma joten varaosiakin löytyy helposti jos joku menee rikki 3-vuoden aikana. Minusta nämä oli ehkä paras ratkaisu ostaa ja olen näihin tyytyväinen. Onko teillä kokemuksia näistä yhdistelmävaunuista? Itse olen ainakin vielä tyytyväinen ja sain puolenvuoden takuutakin näille. Netissä ainakin monet oli kehunut näitä yhdistelmävaunuja ja luotan nyt siihen että nää on ihan hyvät vaikka kuolasinkii niitä nahkasia emmajunga-yhdistelmä vaunuja.
2012/07/22
....
Viime kerrasta on jo kulunut paljon aikaa ja elämässä tullut uusia asioita joita on täytynyt tässä miettiä. Raskausviikkoja on nyt 33+5! Olin tuossa pariviikkoa sitten äitilläni käymässä ja toin sieltä hoitopöydän jonka sain siskoltani sekä purin ajatuksia. Ensiviikolla alkaa synnytyksenvalmmennus ja enään 6 viikkoa laskettuun aikaan! Vielä pitäisi tehdä ja ostella vaunut ja muut tarvittavat pikkuista varten. Sekä sairaala kassi pakata!Mitä olette ottaneet sairaala kassiinne mukaan? tai tulette ottamaan?
Raskaus oireista sen verran että masuasukki painaa jonkun verran ja alaselkä ollut todella kipeä.Supistellutkin on jo jonkun verran että keho valmistautuu synnytykseen. Kirjoittelen myöhemmin lisää ja otan kuvia hankinnoistani vauvalle ja muita juttuja.
Raskaus oireista sen verran että masuasukki painaa jonkun verran ja alaselkä ollut todella kipeä.Supistellutkin on jo jonkun verran että keho valmistautuu synnytykseen. Kirjoittelen myöhemmin lisää ja otan kuvia hankinnoistani vauvalle ja muita juttuja.
2012/07/07
.....
Viimeaikoina on hirveästi tapahtunut negatiivisia asioita ja teksit tännekkin on ollu tosi negatiivisia tekstejä. Haluan kokonaan päässä näistä negatiivisista asioista pois ja etsiä niitä positiivisia asioita elämääni että nää tekstitkin olis mielenkiinstoisempia eikä mieli oliskoko ajan maassa. Ja onhan tämä koko vuosi ollut todella vaikeaa aikaa..yks elämäni vaikemmista vuosista..ehkä vaikein vuosi henkisesti ja fyysisesti. Ei mikään ihme ettei ole vielä löytänyt niitä positiivia asioita. Siksi nyt päätin että kävi miten kävi keskityn positiivisiin asioihin..minulla on vielä aikaa päättää elämästäni ja siksi päätin nyt että väliaikaisesti en laita tänne mitään muita postauksia kun raskaudestani. sillä se on tällähetkellä ainut positiivinen joka saa minut onnelliseksi suuresti. nyt kuitenkin menen lepäämään sohvalle telkkaria katsomaan sekä koiran kanssa ulkoilemaan..
2012/07/05
En keksi otsikkoa!
Näin telkkarista erään ohjelman abortista ja viime aikoina siitä on tullut hirveästi juttua.
Ajattelinkin kirjoittaa tästä vähän niikun omia ajtuksiani asiasta sillä itse olen kokenut abortin sekä lapsen menettämisen ja nyt minusta on vihdoin tulossa oikea äiti. Jota en vaihtaisi enään koskaan!
Kaikilla on omia mielipiteitä abortista ja monet pitävät abortin tekijöitä murhaajina..On ehkä väärin että monet ketkä yrittäät saada lapsia eivät tule koskaan kokemaan sitä ja toisille se lahja annettaisiin ja he eivät jostain syystä halua niitä.Tässä minun tarinani siitä..( toivon ettei kukaan arvostelisi kokemustani sillä nyt olen valmis äidiksi ja tiedän että se tekee minut onnelliseksi)
Itse tulin raskaaksi T:lle ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. T oli ensimmäinen kunnon poikaystävä kenen kanssa seurustelin kunnolla. Vaikka ei oltu seurusteltu kovinkaan pitkään tulin puolen vuoden seurustelun jälkeen raskaaksi. T halusi pitää lapsen mutta itselläni oli kovin vaikea tilanne isäni kanssa enkä yksin kertaisesti voinut pitää sitä..vaikka halusin sisimmässäni. Kaikki kaverit vaan sanoivat että miten vauvat olivat ruttusia ja rumia ja se tuntui sillon hyvin pahalta. Mutta jotenkin järki vain sanoi etei vielä olisi aika saada sitä.Joskus on uhrauduttava suurin tekoihin että olisi onnellisempi. Päädyin siis tekemään abortin. Muutin T:n kanssa yhteen ja täytin onneksi 17-vuotta ja T oli tuolloin jo täysi ikäinen.
Päivä jolloin tein testin ja totesin olevani raskaana?
Sinä päivänä meillä oli koulussa valokuvaus kurssi ja otettiin valokuvia ulkona ja itsekkin päädyin muutamaan. Huomasin että kuukautiset olivat myöhässä..ostin testin. Pari kaveriani kävi syömässä kebabbia ja päätettiin yhdessä mennä tekemään testi kyseiseen vessaan..siinä kaverini nauroivat ja itse olin hyvin hiljaa ja katsoin tikkua johon tuli 2 viivaa..kaverini huutivat kun näytin testin..itseäni rupesi hymyilyttämään. soitin saman tien T:lle asiasta.
Miksi päädyit aborttiin?
Oma syyni tälle oli etten ollut vielä valmis..tunsin itseni vielä lapseksi..toisin sanoen liian nuoreksi pitämään pienestä ihmisestä huolta.Jos lapsi olisi tullut siinä vaiheessa elämääni sen elämä olisi ollut hullun myllyä. elämän tilanteeni oli todella sekava johon kuului kaikkea ongelmia vanhempien, koulun ja ystävien, rahan sekä alaikäisyyden kaikki vaikeudet...mille en olisi voinut vaikuttaa millään. Katsoin parhaakseni tehdä abortin koska en uskonut että voisin huolehtia siitä kun en ollut itsekkään varma miten huolehtisin itsestäni. Koulut olivat kesken ja T:n kanssa suhde hyvin tuore.
Nyt varmasti moni haluaa kysyä ja moittia ettekö käyttäneet ehkäisyä?
Vastauksena on että käytettiin joka kerta..jotain oli silti mennyt pieleen ja ehkäisy ei ollut toiminut. käytettiin tuolloin kondoomia.
T tuli viemään minut operaatiopäivänä ja niin siinä vaan sitten tapahtui..kaikki tapahtui nopeasti enkä oikeastaan muista tuosta päivästä mitään..sain pillerit jotka lopetin puolivuotta tapahtuneen jälkeen koska pillerit saivat minut huono vointiseksi...eivät sopineet minulle...lopulta en käyttänyt enään ehkäsyä ollenkaan..T:n ja minun suhde oli loppunut ja elämässä oli muita huolia ja murheita.
Tästä 3 vuotta myöhemmin.....
Sain viime kesänä kuulla olevani raskaana..josta olin todella onnellinen. koko 3 vuoden aikana en ollut käyttänyt ehkäisyä minkäänlaista. Tiesin että olisin valmis äidiksi. halusin pitää lapsen..elämä ei kuitenkaan mennyt niikuin piti. Sain kuulla raskausviikolla 14+5 että lapseni oli kuollut kohtuuni...toisin sanoen se oli kohtukuolema mutta lääkärien terminä se oli myöhäisvaiheen keskenmeno.
Sikiö ei ollut kehittynyt toivottavalla tavalla...syylistin itseäni pitemmän aikaan tästä että nyt kun olisin ollut valmis äidiksi, elämäni olisi ollut kohdallaan ja pystyisin huolehtimaan pikkuisesta..menetin tämän. minussa on jotain vikaa?suhteeni T:n kanssa oli hullun myllyä välillä oltiin yhessä ja välillä erossa.
Elin sumussa pitemmän aikaan enkä suoraan sanoen muista tuota aikaa kun hautasin enkeli lapseni. T on kertonut että itkin enkä tehnyt mitään muuta kun nukuin, itkin ja makasin vain sängyn pohjalla..uutenavuotena toivoin joka tasatunti että saisin lapsen, että tulisin uudestaan raskaaksi..eräs tuttuni jäi junan alle...heti seuraavana päivänä tein raskaustestin sillä itselläni oli olo että olisin raskaana. epäilyni osui oikeaan. Ja nyt odotan tätä ihme poikaani tälläkin hetkellä. saan vihdoin rakastaa ja olla äiti! saan näyttää rakkauteni ja sen että jokainen näistä pysyy sydämmessäni aina. Sain koea äitiyteni pitemmän kaavan kautta...menettämään ja uhrautumaan..nyt minun ei enään tarvitse odottaa muuta kun laskettua aikaa mikä on 10 viikonpäästä! T:n ja minun suhde voi paremmin kuin koskaan ja olen löytänyt onneani. koulut ja muut velvollisuudet olen käynyt joten nyt voin vain keskittyä tähän tulevaan lapseeni. Minulle on suotu kyllä sellainen onni ja rakkaus että en koskaan vaihtais tätä tunnetta. Sitä arvostaa elämää aivan uudella tavalla...tälläinen oli siis minun tarinani tästä. Eräs toinenkin tarinan luettuani päätin jakaa tämän tarinan teille..
tässä lukemani tarina:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2012070415797720_pr.shtml?fb_ref=flb&fb_source=timeline
Ajattelinkin kirjoittaa tästä vähän niikun omia ajtuksiani asiasta sillä itse olen kokenut abortin sekä lapsen menettämisen ja nyt minusta on vihdoin tulossa oikea äiti. Jota en vaihtaisi enään koskaan!
Kaikilla on omia mielipiteitä abortista ja monet pitävät abortin tekijöitä murhaajina..On ehkä väärin että monet ketkä yrittäät saada lapsia eivät tule koskaan kokemaan sitä ja toisille se lahja annettaisiin ja he eivät jostain syystä halua niitä.Tässä minun tarinani siitä..( toivon ettei kukaan arvostelisi kokemustani sillä nyt olen valmis äidiksi ja tiedän että se tekee minut onnelliseksi)
Itse tulin raskaaksi T:lle ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. T oli ensimmäinen kunnon poikaystävä kenen kanssa seurustelin kunnolla. Vaikka ei oltu seurusteltu kovinkaan pitkään tulin puolen vuoden seurustelun jälkeen raskaaksi. T halusi pitää lapsen mutta itselläni oli kovin vaikea tilanne isäni kanssa enkä yksin kertaisesti voinut pitää sitä..vaikka halusin sisimmässäni. Kaikki kaverit vaan sanoivat että miten vauvat olivat ruttusia ja rumia ja se tuntui sillon hyvin pahalta. Mutta jotenkin järki vain sanoi etei vielä olisi aika saada sitä.Joskus on uhrauduttava suurin tekoihin että olisi onnellisempi. Päädyin siis tekemään abortin. Muutin T:n kanssa yhteen ja täytin onneksi 17-vuotta ja T oli tuolloin jo täysi ikäinen.
Päivä jolloin tein testin ja totesin olevani raskaana?
Sinä päivänä meillä oli koulussa valokuvaus kurssi ja otettiin valokuvia ulkona ja itsekkin päädyin muutamaan. Huomasin että kuukautiset olivat myöhässä..ostin testin. Pari kaveriani kävi syömässä kebabbia ja päätettiin yhdessä mennä tekemään testi kyseiseen vessaan..siinä kaverini nauroivat ja itse olin hyvin hiljaa ja katsoin tikkua johon tuli 2 viivaa..kaverini huutivat kun näytin testin..itseäni rupesi hymyilyttämään. soitin saman tien T:lle asiasta.
Miksi päädyit aborttiin?
Oma syyni tälle oli etten ollut vielä valmis..tunsin itseni vielä lapseksi..toisin sanoen liian nuoreksi pitämään pienestä ihmisestä huolta.Jos lapsi olisi tullut siinä vaiheessa elämääni sen elämä olisi ollut hullun myllyä. elämän tilanteeni oli todella sekava johon kuului kaikkea ongelmia vanhempien, koulun ja ystävien, rahan sekä alaikäisyyden kaikki vaikeudet...mille en olisi voinut vaikuttaa millään. Katsoin parhaakseni tehdä abortin koska en uskonut että voisin huolehtia siitä kun en ollut itsekkään varma miten huolehtisin itsestäni. Koulut olivat kesken ja T:n kanssa suhde hyvin tuore.
Nyt varmasti moni haluaa kysyä ja moittia ettekö käyttäneet ehkäisyä?
Vastauksena on että käytettiin joka kerta..jotain oli silti mennyt pieleen ja ehkäisy ei ollut toiminut. käytettiin tuolloin kondoomia.
T tuli viemään minut operaatiopäivänä ja niin siinä vaan sitten tapahtui..kaikki tapahtui nopeasti enkä oikeastaan muista tuosta päivästä mitään..sain pillerit jotka lopetin puolivuotta tapahtuneen jälkeen koska pillerit saivat minut huono vointiseksi...eivät sopineet minulle...lopulta en käyttänyt enään ehkäsyä ollenkaan..T:n ja minun suhde oli loppunut ja elämässä oli muita huolia ja murheita.
Tästä 3 vuotta myöhemmin.....
Sain viime kesänä kuulla olevani raskaana..josta olin todella onnellinen. koko 3 vuoden aikana en ollut käyttänyt ehkäisyä minkäänlaista. Tiesin että olisin valmis äidiksi. halusin pitää lapsen..elämä ei kuitenkaan mennyt niikuin piti. Sain kuulla raskausviikolla 14+5 että lapseni oli kuollut kohtuuni...toisin sanoen se oli kohtukuolema mutta lääkärien terminä se oli myöhäisvaiheen keskenmeno.
Sikiö ei ollut kehittynyt toivottavalla tavalla...syylistin itseäni pitemmän aikaan tästä että nyt kun olisin ollut valmis äidiksi, elämäni olisi ollut kohdallaan ja pystyisin huolehtimaan pikkuisesta..menetin tämän. minussa on jotain vikaa?suhteeni T:n kanssa oli hullun myllyä välillä oltiin yhessä ja välillä erossa.
Elin sumussa pitemmän aikaan enkä suoraan sanoen muista tuota aikaa kun hautasin enkeli lapseni. T on kertonut että itkin enkä tehnyt mitään muuta kun nukuin, itkin ja makasin vain sängyn pohjalla..uutenavuotena toivoin joka tasatunti että saisin lapsen, että tulisin uudestaan raskaaksi..eräs tuttuni jäi junan alle...heti seuraavana päivänä tein raskaustestin sillä itselläni oli olo että olisin raskaana. epäilyni osui oikeaan. Ja nyt odotan tätä ihme poikaani tälläkin hetkellä. saan vihdoin rakastaa ja olla äiti! saan näyttää rakkauteni ja sen että jokainen näistä pysyy sydämmessäni aina. Sain koea äitiyteni pitemmän kaavan kautta...menettämään ja uhrautumaan..nyt minun ei enään tarvitse odottaa muuta kun laskettua aikaa mikä on 10 viikonpäästä! T:n ja minun suhde voi paremmin kuin koskaan ja olen löytänyt onneani. koulut ja muut velvollisuudet olen käynyt joten nyt voin vain keskittyä tähän tulevaan lapseeni. Minulle on suotu kyllä sellainen onni ja rakkaus että en koskaan vaihtais tätä tunnetta. Sitä arvostaa elämää aivan uudella tavalla...tälläinen oli siis minun tarinani tästä. Eräs toinenkin tarinan luettuani päätin jakaa tämän tarinan teille..
tässä lukemani tarina:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2012070415797720_pr.shtml?fb_ref=flb&fb_source=timeline
Raskausviikko 31+2
Raskaus viikko 31 alkoi eikä millään malttaisi odottaa että saan kohta syliini pienen poikamme <3
Kuvia mahasta laitan myöhemmin sillä olen hirveän väsynyt..johtuneen veriarvoista mitkä olivat viime kerralla neuvolassa hieman huonontuneet.
Sikiön paino: 1600g
Sikiön pituus:36cm
-28 viikkoa vanha
-Sikiö säätelee itse lämpötilaansa
-sikiöllä on jo hiukset kasvaneet
-10viikkoa jälellä laskettuun aikaan
Olen nyt tällä viikolla miettinyt omaa elämääni ja sitä millainen äiti haluaisin olla? miten kasvattaa lapseni? minkälaisen elämän hänelle antaa?
Ensimmäiseksi toivoisin että saataisiin T:n kanssa meidän suhde kuntoon ja yhteisen paremman kodin. Olen löytänyt muutaman hyvän ja toivon että huomenna kun soitan niihin uudestaan että saataisiin niistä joku. Muutama ajatus äitiydestä on tullut ja haluaisin vaan päässä näyttämään rakkaalle lapselleni kuinka paljon minulla on annettavana tälle..sisälleni kasvaa valtava rakkaus.. Huomenna kirjoittelen lisään kuvien kera. nyt kuitenkin ajattelin käydä nukkumaan..
Kuvia mahasta laitan myöhemmin sillä olen hirveän väsynyt..johtuneen veriarvoista mitkä olivat viime kerralla neuvolassa hieman huonontuneet.
Sikiön paino: 1600g
Sikiön pituus:36cm
-28 viikkoa vanha
-Sikiö säätelee itse lämpötilaansa
-sikiöllä on jo hiukset kasvaneet
-10viikkoa jälellä laskettuun aikaan
Olen nyt tällä viikolla miettinyt omaa elämääni ja sitä millainen äiti haluaisin olla? miten kasvattaa lapseni? minkälaisen elämän hänelle antaa?
Ensimmäiseksi toivoisin että saataisiin T:n kanssa meidän suhde kuntoon ja yhteisen paremman kodin. Olen löytänyt muutaman hyvän ja toivon että huomenna kun soitan niihin uudestaan että saataisiin niistä joku. Muutama ajatus äitiydestä on tullut ja haluaisin vaan päässä näyttämään rakkaalle lapselleni kuinka paljon minulla on annettavana tälle..sisälleni kasvaa valtava rakkaus.. Huomenna kirjoittelen lisään kuvien kera. nyt kuitenkin ajattelin käydä nukkumaan..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)