On niin onnellinen olo tästä pienestä <3 Muutenkin poikaystäväni kanssa menee niin hyvin. Ollaan katsomassa ja saatais ehkä semmonen omakotitalo anopin vierestä. Siinä olis koiralla ja lapsella hyvä olla omalla pihalla. Poikaystäväni kanssa mietittiin uudestan kihlautumista. Tosissaan rankaa ollu meillä ja nää 4 vuotta on ollu yhtä vuoristorataa meijän suhteessa.Olaan menetetty jo yks lapsi keskenmenoon ja kaikki ne pettymykset mitä kaikee kaveripiirissä sattunu. Mutta tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan osaan taas hengittää, olla onnellinen. Meillä koskaan mennyt näin hyvin.Kyllä sitä pelkää että kohta taas joku ottaa pois tän tunteen jollakin ja tuhoaa unelmat kertaheitolla.Mutta nyt nautin vaan tästä tunteesta että on mies joka rakastaa ja maha missä elää taas pieni <3 Sitä tunnetta kun ei uskalla heti iloita siit pienestä tällästen tapahtuminen jälkeen. Tänään ensimmäisen kerran itkin siitä tuntesta..MIE ELÄN!  Se tunne et tunnet sen koko hienouden ja näet ittes kauniina peilistä vaikka todellisuudessa oot ilman meikkiä ja hiukset sekasin.Huomenna on jo viikko 9 menossa sitten. 


Sain ultraääni ajan sekä verikokeisiin down-syntroman varalta perjantaina 17.2 klo.9.30 eli parin viikon päästä raskausviikolla 11.Viime ultrassa jääny huonoja fiiliksiä edellisen rakauden niskapoimu turvonnu sen 4,6mm. Toivottavasti kaikki menee hyvin tällä seuraavalla kerralla. Onko teillä kokemuksia tälläsistä tapauksista, että niskaturvotus on ollut epänormaali?Tämän kunniaks leivoin yks päivä korvapuustia ja tein hedelmä rahkaa.


Hedelmät on miun heikkous ollu nyt koko raskauden ajan. kauheesti tekis miel syyä jotain juustokakkuja ja hedelmiä <3 suosittelen kokeilemaan tota hedelmä rahkaa. se on terveellistä,nopeeta valmistaa ja erittäin hyvää.Ei tee yhtään mieli mitään rasvasta mitään pitzaa, hampurilaista tai jauhenlihaa..hyi! Myös kahvia ei pysty juomaan kun 1 kupin päivässä..muuten tulee huono olo. Mutta se huono olo ei oo samanlaista kun edellisessä raskaudessa. Mutta pidetään peukkuja että saadaan poikaystäväni kanssa tuo omakotitalo käyttöömme ja pääsemme sisustamaan pienen huonetta sekä että kaikki menisi hyvin. Ainakin alku näyttää lupaavalta. Hain myös töihin kun koulun jouduin lopettamaan niin sellaseen sisustuskauppaan. Toivotaan että töitä tulis sieltäkin:) 

Uusi raskaus, toivoa täynä! ( viikko 8+3)

Olen siis raskaana! raskausviikkoja on nyt 8+3. Asiasta tietää hyvinkin moni ihminen vaikka yritin ettei tieto leviäisi kauhean monelle edellisen raskauden takia joka koki keskenmenon. Mutta nyt siitä tietää melkein koko suku ja ystävät. Tää raskaus tuntuu todella erilaiselta kun edellinen .Kuten en nyt oksenna niin pahasti että lasken alleni eikä muutenkaan niin paha olo ollut koko ajan. Ainoastaan olen hirveän väsynyt ja uuvun todella nopeasti sekä kynteni ja hiukset kasvavat nopeasti.


Omistuista tässä on se että tuon vau.fi -sivun raskauslaskuri näytti että hedelmöitys oisi tapahtunut 14.joulukuuta! enkelini muitopäivänä :o Laskettu aika oli siis 4.9.2012! 5päivää myöhemmin olisi poikaystäväni syntymäpäivä(vaavin isä).


Kävin tossa maanantaina ensimmäisessä neuvolassa ja kaikki oli ihan hyvin. painoakin oli tullut 1 kilo lisää. Kaikki arvot olivat hyvin ja ensimmäinen utraääni on 3 viikonpäästä suunnilleen ( viikolla 11).Harmitti että papuseni isä ei päässyt tulemaan mukaan neuvolaan.ehkä sitten ensi kerralla kun kuunellaan vauvan sydänääniä. voih <3 miten onnellinen olen vaikka mieli ei annakkaan olla liian onnessaan ettei tipu taas kovaa ja korkealta alas.Päivä kerrallaan.....

Nuku rakkaani nyt!

Rakas enkelini oli vasta niin pieni ettei sitä saa tai voinut haudata perinteisesti koska oli vain viikolla 15. 

Niinpä pidin muistotilaisuuden yhteiseen muistolehtoon missä voi muistaa ne jotka ovat menettäneet lapsen,katsomatta sen viikkoja tai miten se on kuollut. Oli joulukuun 14päivä2011. Ei ollut vielä luntakaan maassa. Heräsin aamulla ja olin reipaana,hieman pelokkaana ja haikealla mielellä. Suunnitelin runon pahvinpalaan jonka halusin lausua sekä kävin ostamassa 3 kynttilää joita voin kummien kanssa laskea haudan päälle. Siinä sitten reippaana ajelin ja hain enkelin kummeja kaupungin keskustasta. Ostin vielä sitten 3 ruusua yksi oli vaalean punainen, yksi valkoinen ja yksi tumman punainen. Halusin heti tietenkin ottaa punaisen ruusun sillä sellainen punainen kuvasti hyvin sitä murhetta ja rakkautta enkeliäni kohtaan. Odotettiin hautausmaalla kappelissa pappia sillä halusin papin siunaavan lapseni lepoon. Onneksi minulle annettiin tälläinen mahdollisuus kun pyysin sitä. 10 minuuttia myöhässä oleva pappi tuli ja lähdimme hiljaa ruusut ja kynttilät kädesämme haudalle. Siinä me sitten oltiin ja sytytettiin kynttilät sekä asetettiin ruusut haudalle. Joku muu oli tuonut haudalle soittorasian ja se rupesi kesken kaiken soimaan. Pappi siunasi ja puhui pienen raamatun pätkän jonka jälkeen saimme minä ja enkelin kummit lausua runot. Kyllä siinä kyyneleet vierivät ja oli niin haikea olo. oliko minun nyt tosissaan päästettävä enkelistäni irti? Halusin kuulla vielä soittorasian äänen ja laitoin sen päälle.Siinä me sitten seisottiin kaikki aivan hiljaa..vain tuuli umisi taustalla. Kaikki oli niin täydellistä.Sitten lähdimme pois..olen käynyt haudalla joka viikkoa paitsi nyt viime aikoina minulla ei ole ollut autoa käytettävissä niin en ole voinut mennä haudalle. Oma runoni siis oli tälläinen:

" Nuku rakkaani nyt,

Anna pilvien sinua kantaa,

varjossa laaksojen,

valossa tähtien.

Nuku rakkaani nyt,

koko maailma sinulle laulaa,

mut kaikista äänistä untasi valvomaan

jään "<3

Parempaa lahjaa en ole koskaan saanut kun se että olen nyt äiti vaikka en saanutkaan näyttää rakkauttani enkelilleni.Hää tulee olee aina osa miuta, osa sitä onnea mitä sain kokea ja jota jään kaipaamaan. Osa miun sydäntä ja miuta itsenäni. Miten tälläinen pieni enkeli voikaan opettaa ihmisille enemmän kuin mikään muu.

Nää piisit kuvastaa hyvin sitä tunnetta mitä kaikkea tässä on ollut  lokakuun 28 päivänä tähän tammikuun 25päivään asti.

Mihin elämä katosi??

Viime kerrasta onkin mennyt pitkä aika, tosissaan tasan 3kksitten menetin pienen tähdenlentoni. En tiedä mistä aloittaisi koko 3kk on ollu tuskaista itkua, murhetta ja toivoa täynä. Sairaalassa ollessani en muista kun sen että halusin sen nopeasti olevan ohi. Poikaystäväni oli vierelläni niin kauan ennen kun minut vietiin kaavittavaksi, se oli ehkä surullisin hetkeni sairaalassa muuten en itkenytkään siellä ollessani. Siinä matkan aikana purskahdin kyllä itkun sillä tiesin sen olevan viimeinen hetki kun pikkuinen oli osa minua, minun mahassani. Tunsin vihaa ja katkeruutta siitä että minun pikkuiseni riistettiin minusta väkisin pois? halusin vain äkkiä kotiin lepäämään ja pääsinkin heti samana päivänä pois. Olo oli kuin rekan alle olis jääny, niin runnittu ja kipeä ja murheinen. Mie itkin ja itkin..ne unettomat yöt ja raskauskudoksen tulehtumiset ja uusi kaavinta, sairaala reissut, kaikki se tuska  sai miut niin uuvuksiin.Miulla ei oikeastaan ole sen jälkeen mitään muisti kuvaa miten mie olen vieläkin tässä? tuntuukun olisi  zombina ollut koko 3kk. Välillä sitä miettii että onko kaikki tapahtunut tosiaan minulle? Muistan kuinka kädet halusivat koskettaa , pitää jotain pientä sylissään...Musiikki on ollut minulle valtava voimalähde sekä läheiset ihmiset <3 Lyhyt katsaus tässä kerron nyt koko 3kk tapahtumat mitä kaikkea on ollut. Kyllä siinä viini maistui enemmän ja vähemmän..Sitä tiesi ettei koskaan voisi tuntea sitä onnea enään uudestaan, se onni oli mennyt..mikään ei voisi tuoda sitä enään takaisin että sinusta olisi tullut elävän lapsen äiti. Eräs runo auttoi minua hyvin paljon jaksamaan eteenpäin ja lohdutti se oli tälläinen:

.....................................................................................................................

" Kauneimmilla lapsilla on siivet valmiina.

Heidän ei kuulukaan astella päällä maan.

Älä ole pahoillasi,vaikka enkelin syliisi saitkin,

sen kauneudesta ei muu maailma pääse nauttimaan.

Mutta sinä sait, sait etuoikeuden enkeliä katsella,

rakkaudella saatella"

...............................................................................................................

Vieläkään ei ole tietoa onko elämänhalua enään jäljellä, mutta tässä 3 kk sitä on oppinu itsestään paljon asioita. Myös se että joskus kova odottaminen ja murheen keskellä tapahtuu myös hyvääkin. Olen siis saanut uudenvuoden toivomukseni ja odotan taas lasta! olen siis raskaana uudestaan. Raskauviikoilla 8+3 . Laitan tässä tänne jossain vaiheessa rakkaan enkelini muistotilaisuudesta sekä miten elämä tästä eteenpäin. Jotain positiivista tässä on se että olen saanut uudenmahdollisuuden. Enkelin äitinä tiedän miten vaikeaa on enään uskoa mihinkään hyvään. Enkelin kummi sanoi kerran että nyt tälle tulevalle pienokaiselle voi myöhemmin kertoa että hänellä on suojelusenkeli mikä auttaa ja suojelee häntä <3 Ja niin aijonkin kertoa:) Joskus täytyy elämässä sitten mennä vaikeamman kautta että saa sen mistä on unelmoinut. 

Enkelini 2011-2011 <3 (vk11)