Tänään on tai olisi enkelilapseni laskettuaika! Tasan 9kk sitten minusta tuli odottava äiti ja vain muutama kuukaisi sen jälkeen enkelilapsen äiti. Enkelilapseni siis kuoli kohtuuni raskausviikoilla 14 mutta ultrassa selvisi että enkelilapseni keuhkot ei toimineet normaalisti jonka seurauksena sydän pysähtyi.Muistan sen päivän koko elämäni kun sain kuulla olevani raskaana ja sen päivän kun jouduin hänestä luopumaan. Silloin kun sain enkeli lapseni olin pienelle tähdenlennolle toivonut saavani lasta. Ei mennyt kun kuukausi sen jälkeen kun sain kuulla odottavani lasta.Nämä pari kuukautta mitä hän eli masussani oli minulle niin uutta ja erilaista. Pahoinvointi oli sietämätön ja virtsasin itseni alle aina vessassa oksentaessa. Tiesin että tässä lapsessa on jotan erityistä jo silloin. Ja olin oikeassa hänellä kasvoi siivet äitinsä sydämmen alla.On jännä että tuosta enkeli kuolemasta ei mennyt kun kuukausi niin olin uudestaan raskaana. Ja uutena vuotena toivoin joka tasatunti saavani lapsen joka syntyisi elävänä ja terveenä! ihan joka tunti. Olin kuullut että venäjässä olisi tälläinen tapana.Nyt on tuntemukset hieman sekavat koska tavallaan olen onnellinen ja samaan aikaan todella surullinen..niin että ihan koskee.Onnellinen siitä että sain uudenmahdollisuuden olla äiti pojalleni mahassa sekä että kasvatin sisälläni kauniin enkelin. Niin kauniin enkelin mitä kenelläkään muulla ei olisi koskaan ollut tai saanut tuntea häntä ..muu kuin minä. Mutta samalla olen niin surullinen että tämä pieni enkeli ei syntynyt koskaan elävänä enkä koskaan saa näyttää hänelle millainen äiti olisin ollut. Mutta rakkaus lapseen ei kuole ikinä <3 Jos minulta kysytään onko minulla lapsia..vastaan siihen että kyllä, yksi enkelilapsi ja toinen on täällä massussa!
Koko kokemus on auttanut minua kuitenkin siinä että tiedän mitä haluan elämältäni.Monet kaverini kysyvät että miksi juuri nyt haluat tehdä lapsia etkä vasta 30 vuotiaana? Minun on helppo vastata siihen että elämä on liian lyhyt odotettavaksi. Tunnen itseni onnellisena äitinä.Jos yhtään odottaisin ni mistä tietäisin saisinko 30 vuotiaana lapsia enään välttämättä koskaan. jos tätä onkin ainut mahdolisuus että olenkin raskaana. Sen lapsensa menettämisestä oppii että koskaan ei voi olla varma että kaikki menisi silleen niikun normaalisti, eikä se ole itsestään selvyys että lapsi olisi terve.Tunnen olevani valmis kasvattamaan pientä ja tiedän että minusta tulee hyvä äiti! Monilla luokkakavereillani on paljon kaikkea vakituisia työpaikkoja, ammatteja, osa asuu ulkomailla ja osa menestynyt elämässä..minun tehtäväni on olla äiti. mikä sen arvokkaampaa tehtävää täällä onkaan kun kasvattaa pieni ihme masussa ja kasvattaa siitä ihminen joka pärjää elämässä.
Kohta olis aika lähteä haudalle käymään ja viemässä kynttilä enkelilapseni!Samalla lähden käymään apteekista ostamassa koiralleni matokuurin ja ruokaa kaupasta.Koirani bella kun on koko yön valvottanut sillä hänellä on maha niin kipeä ja löysällä ettei nukkumisestakaan tullut viime yönä yhtikäs mitään. nyt kuitenkin lähden enkelini luokse <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti