Synnytys pelkoa ilmassa!

Synnytys...mitä se on? mitä tuntemuksia tulee? mitä mietittyä?miten synnytän? mitäkipulääkkeitä otan? mitä se tuo tullessaan?miten pärjään synnytyksessä yksin? onko minusta tarpeeksi huolehtimaan pikkuisesta?kestääkö T henkisesti ja fyysisesti? entäsminä itse?
Kaikenlaisia kysymyksiä heränny viime aikoina mieleen juuri tuota tulevaa tapahtumaan varten.

http://www.vau.fi/upload/Petra/raskaus/synnytys_ihme_628x353.jpg

Pelottaa jotenkin että onko minusta hoitamaan sitä lasta tarpeeksi hyvin? Mitä lähemmäs mennään laskettuaikaa sitä enemmän sitä asiaa miettii. T ei halua tulla synnytykseen mukaan ja asia on tosissaan minun yksin koettava.Itselläni ei ole vielä ollu synnytyksen valmennusta! pelottaa sekin että kerkiikö sinne edes menemään ennen kun poikamme putkahtaa maailmaan tuolta turvallisesta masusta. Raskausviikkoja on nyt 28+4! neuvolasta sanottiin että minulla synnytyksen valmennus alkaa vasta elokuussa..:o laskettuaika oli siis 4.9.2012.
Oletteko te jo synnytyksenvalmmenuksessa? tai oletteko ollut? millaista siellä on?


Lisäksi olen ollut hyvin väsynyt ja tunnen itseni epämiellyttäväksi. Ei oikein voi panostaa ulkonäköön ja tuntuu että en riitä.Kaikenlaisia tunteita on mielessäni käynyt ja pelko siitä että T jättääkin minut ja löytää paremman, hyvänäköisemmän, laihemman naisen itselleen.tai että en vain ole enään se sama ihminen. Niikun en varmasti olekkaan vauvan syntymän jälkeen se sama ihminen jonka T on minut tuntenut.Lapsen saaminen on iso muutos elämässä..tiedän sen tuovan minulle paljon onnea elämääni mutta myös vaikeuksia ja vastuuta.

http://mainos.coronaria.fi/glimins/pictures/pic/00be2bc8b670c824ce1276bd39cc9907.jpg

Kai nämä kaikki on normaalia ja kuuluu tähän raskauteen. toivon että jaksan henkisesti ja fyysisesti olla lapselle hyvä äiti ja tarpeeksi hyvä tyttöystävä sekä tytär että ystävä. On vaikea kantaa näitä ajatuksia yksin mielessäni kun ei ole ketään kelle puhua. kyllä T kuuntelee mutta ei miehet ymmärrä kaikkea. Kaikista eniten on pelko siitä että osaanko huolehtia pikkuisesta? Äitini asuu kauempana ja T:n vanhempiin en koe meillä olevan tarpeeksi luottamusta ja tuntemusta. T:n on todella vaikea puhua asioistaan vanhemmilleen ja ymmärrän että he ovat erilaisia persooneja kun omat vanhempani. Meitä on siis kasvatettu vähän eritavalla. Yhdestä asiasta haluan olla varma ja tehdä kaikkeni..ja se on että haluan että pojan ja isänsä suhde on vahva. En halua lapseni kokevan samaa mitä itse olen joskus kokenut. kyllä nämä tästä...pitää vaan etsiä tarpeeksi tietoa kirjoista ja netistä että miten voisin kasvattaa poikani ja olla hyvä tyttöystävä, kehittämällä T:n ja minun suhdetta vahvemmaksi. Nyt kuitenkin meillä on huomenna ystäviemme häät ja sinne pitäisi silittää meijän juhla asut.