Neuvola ja lääkärin käynti!

Täytyy kyllä sanoo et nyt oli kyl aika epämielyttävä lääkärin käynti.Lääkärinä oli mies lääkäri! 
Jotenkii mulla tollaset tilanteet on niin epämiellyttäviä. siinä mie sit riisuin housut ja menin siihen tuttuun alapää tutkintaan mikä ei muutenkaan oo miun mieleinen juttu. Harotella siinä jollekkin tuntemattomalle miespuoleiselle ihmisille. työtähän ne tekee ja mutta silti jotenkii olo oli niin vaivautunut. Muutenkin kun oon vuosia ollu tosi arka näyttämään omaa kehoani muille ihmisille. Onneks pikkusen sydänäänet kuulin et se sentää lohutti sitä epämiellyttävää oloa. Olin jotenkii niin jumissa etten osannu kysyä neuvoa siltä lääkäriltä sit ollenkaan mut onneks mulla on parin viikonpäästä uus neuvola aika ni pääsee sitte kysymään. Joko teillä on alkanut synnytyksen valmennus? Itse jännitän kovasti sitä että kerkeänkö koko synnytysvalmennukseen kun mulla alkaa se vasta elokuussa. ja laskettuaika on 4.9.2012 eli loppu elokuussa voi pikkunen jo syntyä! ajatella että tähänkin on tosissaan se 14 viikkoa enään jälellä.

Neuvolasta tuli siis tälläset merkinnät neuvolakorttiin:


raskausviikko: 27+0
paino: 68,5
painonmuutos/viikko: +556
RR :107/71
B-Hb: 127
kohdunpohajnkorkeus: 27
sydämmensyke+135

Tulekko teillä käymään perhetyöntekijä? meillä täällä paikkakunnalla on tapana että ensisynnyttäjille tullaan tällänen nainen katsomaan meijän kotia ja puhutaan mun ja T:n suhteesta ja täytellään jotain kysely lomakkeita et selvitetään et onko mulla tulevaa raskauden masennusta? tai miten ollaan T:n kanssa vanhempana? jne...tavallaan tää asia ahistaa koska tulee helposti sellanen vaivautunut tunne tästäkin. Mut toisaalta hyvä on tutkia ja ehkä me kumpikin sit nähään enemmän et miten paljon mein mielipiteet eroaa toisista jne.. Jotenkin kun oon ollu nyt monta kuukautta vaan kotona niin tuntemattomille ihmisille on musta jotenkin vaikea puhua jos joku asia ei mielytä.Tässä T:n kanssa lsiivottiinbnoita komeroita ja vaatteita et on sit muutenkii helpompi kun vauva syntyy ettei tarvii heti ruveta ettimään kaikkea ja voi sit rauhassa vaan olla jos loppuaika tuntuu raskaalta ettei jaksa tehdä mitään loppuraskaudesta..ja nyt T:ki löytää hyvin vauvalle kaikki vaatteet kun on kokojen mukaan lajiteltu.


Sit mun on pakko kysyä teiltä että onko teillä raskaus muuttanut kaverisuhteita? Itse mietin tässä erästä asiaa kun mun paras kaveri ala-asteelta saakka on ollut koko raskauteni aikana halunnut kummiksi. Mutta jotenkin tällä mun kaverilla ei oo ollu kiinnostusta kysyä tai vastata mun viesteihin tai puheluihin näkemisestämme. Itselläni on tullut tästä tosi pahamieli koska haluaisin että paraskaverini olis tukena ja osallisena tätä raskausaikaa. ja hän asuu vain 20 km päässä, hänellä on auto millä kulkea ja olen itsekkin sanonut että voin tulla omallakin autolla hänen luokse..mutta ei. Mietinkin tässä että viimeeksi vappuna näin hänet tunnin verran mutta missä se tuki ja ymmärrys. Kauheeta sanoa näin mutta mietinkin tässä ykspäivä tätä kaveruussuhdetta ja tulin siihen tulokseen että ei tämä kaverini tukenut edes silloin kun menetin enkeli lapseni. Kyllä kummina halusi sillekkin olla ja tuli hautaamaan enkeli vauvan kummina mutta ei tukenut minua. silti itse olisin valmis menemään viemään tälle leivoonaisia jos hän on kipeä tai kuuntelen hänen murheitaan.Oon aivan varma että kun poika syntyy niin tämä tulee ja ottaa taas yhteyttä ja on halukas olemaan kummina. Oon ehkä tosi ilkee mut tosissaan miettiny tota kummin roolia ja sitä et millasen kummin oikeesti haluan pojalleni? kyllä musta kummin pitää olla sellanen ettei se unoha sitä kummilastaan ja on vanhempien tukena ja apuna. Itselläni kaikki kummit on jo unohtanu ristiäisen jälkeen ja itse en halua samaa kohtaloa omalle lapselleni. Siksi mietinkin nyt että ystäväni varmasti loukkaantuu tästä mutta en aijo häntä laittaa kummiksi. Ymmärrän että on kiireitä mutta kyllä 9kk pitäis löytyy enemmän aikaa kun tunti ja sekin oli vappuna kun soitin ja hän sattumalta oli täällä paikkakunnalla käymässä. Harmittaa ettei ole muita sellaisia kavereita ollu kelle voi puhua..ja nyt ei ole sitäkään kaveria mille purkaa sydäntään. Onneksi On vauvakerhoja ja kaikkia tapahtumia niin jos sieltä löytäisi sitten kavereita  joilla olis kokemuksia lapsista ja raskaus ajasta. Tosissaan kaipaan seuraa ja sosiaalista elämää enemmän. anteeksi tämä vuodatus tästä asiasta! 


Onneksi näitä blogeja on paljon ja voin lukea teidän ja muiden blogeja ja kokemuksia raskausajasta, lapsen saamisesta ja kasvattamisesta. siitä on ollut iso apu ja tuki minulle!


nyt kuitenkin nukkumaan ja huomenna sitten laitan sitä kuvaa meijän uuesta sohvasta! mikä on aivan ihana <3 hyvää yötä ja huomenna palataan.see ya!