Viime aikoina olen huomannut että on hirveästi ihmisiä mitkä surmaa oman lapsensa, kaappaavat niitä ja haluavat satuttaa lapsian!Mikä saa ihmiset tekemään niin julmasti? Jokut kamppailevat siitä että eivät saa koskaan lapsia ja toiset taas eivät olisi halunneet niitä ollenkaan ja surmaavat.
Tänäänkin luvin iltalehdestä kaksi tälläistä tapausta...
Ensimmäinen oli tämä:http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012062615759945_uu.shtml
Uutisessa siis kerottiin isoisän menneen junan alle pieni lapsi sylissään. eikö isovanhemmuus ja vanhemmuus olekkaan enään maailman ihanin lahja? Tietysti näissä tapauksissa on monenlaisia ikäviä mielenterveys ongelmia sekä tämä kuumuus tekevät ihmisille vaikean olon. Puhumattakaan kun ihminen on masentunut.
Toinen oli tämä:http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012062615758921_ul.shtml
Toisessa taas venäläinen nainen oli heittänyt lapsensa alas parvekkeelta. Nämä kaksi poikaa kuolivat.
On todella pelottavaa ja inhottavaa että tosissaan nykysin hyvin monet ihmiset tarvitsivat apua. Tuntuu jotenkin uskomattomalta että pieniä lapsia kohdellaan tosella hirveillä tavoilla. Käytetään seksuaallisesti hyväksi,lyödään lapsia, surmataan lapsia ja ammutaan koulussa..kaikki samaan aikaan kun toiset yrittävät saada lapsia kaikkissa hoidoissa ja olisivat kiitollisia yhdestäkin lapsesta. minkä tietävät etteivät voi itse koskaan saada. Miksi kohdistamme lapsiin pahaa oloamme? hehän ovat viattomia. Itse ajatelen tätä sillä itsestäni on pian tulossa äiti. Miten voin ehkäistä että lapseni ei kokisi lapsuudessaan traumaattisia asioita? että hän pärjäisi täällä julmassa maailmassa?Miten suojella ja antaa hänelle turvallinen koti ja kaikki tarpeelliset tiedot elämään?
Ajattelin laittaa ajatuksiani tästä asiasta että oikeesti pitäisi miettiä mitä kaikkea lapsemme oppivat meiltä..En itsekkään vielä tiedä millainen äiti olen tai onko minusta tarpeeksi siihen..mutta mielestäni tätä kannattaa jo miettiä koska lapsemme saa kaiken opin tänne elämään meiltä.Itselläni alkaa jo pikkuhiljaa muodustumaan miten selitän mistä lapset tulee juttuja! jännä että sitä ajattelee jo tässä vaiheessa kaikenlaista vaikka vauva ei olekkaan vielä syntynyt. Toivon ettei kukaan luokkaannu tästä tai käsittänyt ajatuksiani väärin. Mitä mieltä itse olette tästä? tai millainen vanhempi haluaisit itse olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti