Viimeaikoina on tuntunut siltä että jäisin yksin? ja tänään tajusin miksi olen niin kovin vihainen T:lle koko ajan jos se lähtee vaikka pihalle juttelemaan kavereitten kanssa..syy kaikkeen on se että pelkään menettäväni T:n. Monet T:n kavereista on koetellu meidän suhdetta ja enkeli vauvaa odottaessa sain viestin eräältä että T jättäisi minut ja enkelivauvan joka tuolloin oli vielä elossa sisälläni tämän naisen takia..Asia vaivaa minua ja huomasin että olen todella vihainen siitä,vaikka tiedän tämän naisihmisen vain haluavan minulle pahaa koska itse oli ihastunut T:hen tuona aikoina. Nyt kun olemme saaneet uuden mahdollisuuden saada pieni lapsi ja yritetään kovasti saada elämämme järjestykseen ja kehittää suhdettamme. Oon monta kertaa miettiny et jos laittaisi hanskat tiskiin ja kasvattaisi lapsemme yksin..mutta joku sisimmässä kuitenkin sanoo että T välittää meistä paljon. Kyllä sen huomaa ettäjos ihminen yrittää kovasti mutta riittääkö se enään tässä vaiheessa? sitä kun emme kukaan voi tietää...valitettavasti.
Tällähetkellä pelkään vaan sitä että jään yksin vauvan kanssa.ettei kelpaa.Onneksi nyt paras kaverini tajusi viimeinkin että tarvitsen tukea enemmän kuin koskaan. Nyt tiedän etten ole yksin. Minulla on aivan ihana äiti joka tukee ja auttaa vaikka puhutaankin vain puhelimen välityksellä. Kai nämä kaikki tunteet on normaaleja ja ehkä viime vuodesta asti on tapahtunu niin paljon asioita. Tiedän kuitenkin sen että olen selviytyjä..Voin sanoa että olen selviytynyt elämäni vaikemmista asioista.. ja toivotavasti nyt saisin vihdoin jotain hyvääkin..nimittäin meijän pienen pojan parin kuukauden päästä <3
Vuosi on kohta kulunut siitä kun ensimmäisen kerran istuin vessanpöntöllä ja katsoin kusitikkua. Aikaa joilloin enkeli vauvani sai alkuunsa. Mitä tuo ihme minussa saikaan aikaan. Siitä muutama kuukausi menetin koirani sitten siitä pari kuukautta myöhemmin enkeli vauva kuoli kohtuuni, parisuhteeni oli ollut koetuksella koko vuoden ajan,tulin uudestaan raskaaksi. kaikki se kun koko ajan joku lähtee elämästä..nyt olen niin kiitollinen siitä että saan pikkuisen pojan ja että tähän ei ole kuin muutama kuukausi enään aikaan..
Tälläsiä ilta ajatuksia tällä kertaa..haluan tämän kertoa teille siksi että vaikka elämässä tapahtuu ikäviä asioita niin elkää ikinä lakatko uskomasta siihen että elämä tuo vielä niitä hyviäkin asioita..Kaikkein eniten odotan tuota tapahtumaa että tämä odotus palkitaan ja että vihdoin pääsen nauttimaan elämästä...Nyt kuitenkin yritän nauttia vielä näistä loppuraskausajoista ja toivon että tämä unelma toteutuisi..vihdoinkin . see ay!
Sp-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti