Mitä meille nykysisin kuuluu?

Synnytyksestä on nyt 3 viikkoa.. Ollaan oltu kyllä hyvin kiireisiä taikka sitten hyvin väsyneitä etten ole kerennyt tänne kirjottelemaan oikein mitään. Päivät menee hyvin paljolti siihen että hoidan pienokaistamme sekä kodinaskareet. Pikku heppulla on ollut viimepäivinä hieman ilmavaivoja ja valvottanut öitä. Lisäksi tulin kuumeeseen mutta se on onneksi nyt paranemaan päin. Tuntuu aivan uskomattomalta miten aika juoksee hyvin nopeasti..poika senkun kasvaa. Olen huomannut itsessäni miten paljon itseltäni vaadinkaan. Yritiän olla liian täydellinen äiti, tyttöystävä sekä kodinhengetär että unohdan välillä syödä ja levätä.Onko kellään muulla synnytyksen jälkeen ollut samoja fiiliksiä? 
Neuvolassa ollaan käyty jokaviikko ja sieltä on tullut vain positiivista palautetta. Heppu painaa nyt melkein 4 kiloa! Huomenna meillä on taas neuvola niin voin tarkemmin pikkusen painoja tänne ja kertoilla huomisesta päivästä.

pieni väsynyt heppumme 

Tällä viikolla koemme ilon sekä surun aiheita...ensiksi vaikka ne surun aiheet

 nimittäin joudumme luopumaan rakkaasta koirastamme Bellasta. Niin siinä sitten kävi että kun muutettiin uuteen asuntoon ja heppu syntyi niin meidän koira sekosi.Se ei pysty olemaan ollenkaan yksin...vinkuu meidän perään vaikka mentäisiin vessaan tai saunaan ni toinen vinkuu ja nakertaa itseään. Pari viikkoa sitten se oli jäänyt kotiin pariksi tunniksi niin oli tuhonut meidän välioven niin että oli melkein päässytovesta läpi.  Ei auta kun hankkia uusi, mikä tulee hirmu kalliiksi kun lasinen ovi on:S Lisäksi T on koulussa ja minulla ei ole tarpeeksi aikaa viedä koira pitkille lenkeille. yhtänä päivänä satoi kaatamalla vettä ja minun oli pakko käyttää koira vauvan kanssa. ei auttanut kun vauva vaunuihin ja menoksi.Onneks bella löysi uuden kodin maalta pariskunnan luota. Ne tulee hakemaan sen nyt torstaina...bella kerkes olla meillä nyt vuoden. En haluais millään luopua bellasta mutta tällähetkellä minulla ei ole aikaa sille tarpeeksi eikä muuta vaihtoehtoa. T on taas liian väsynyt huolihtimaan koirasta...ja T:n ja vauvan yhteiset hetket jäävät vähiin....varmasti torstaina tuun tänne vollottamaan kun koiramme lähtee. Asian päättäminen oli yksi vaikeimmista asioista mitä olen elämäni aikana tehnyt..tulen kyllä syyttämään itseäni pitkään tästä mutta vaihtoehtoja kun ei ole...:(

iloinen asia on se että lähdemme viikonloppuna äitilleni kouvolaan! aivan ihanaa päässä tästä huushollin pakkomielteisestä siivouksesta ja kaikesta muusta stressistä äitini luokse. Muutenkin äidin luona on aina hyvä olla.pikku heppukin pääsee ensimmäistäkertaa mummilaan käymään. Samalla näen ihanat siskonpoikani mitkä piristävät mieltäni.

Täläsiä kuulumisia meille kuuluunäin nopeasti kerrottuna.Nyt  pikku miehemme heräilee..ainakin makuuhuoneesta kuuluu sellaisia ääniä että olis vaipanvaihto aika. oikein ihanaa viikonalkua kaikille!