Olen miettinyt blogni lopettamista, syy tähän on se että olen tahtomattani loukannut ystäviäni. niikun blogista olette lukeneet miten olen ollut koko raskauden aikana hyvin yksinäinen ja valittanut kuinka ystäväni eivät tue tarpeeksi minua jne.. omia tuntemuksiani tänne kirjoitellut. Jostain syystä olen loukannut ystäviäni verisesti. Minulle tämä blogi on tärkeä siksi että tämä on juuri ainut paikka missä saan purkaa tuntemuksiani, muistojani ja terapiaa itselleni. Missä menee raja mitä voi blogiin kirjoittaa? blogi käsittelee enemmänkin kasvua kohti äitiyteen enkelin äitinä että nykyisen pienen poikani äitinä. käsittelen elämääni täällä ehkä 20 % elämäni tapahtumista. vain murto osan minua. En olekäyttänyt kenenkään nimeä tai puhunut kenestäkään oikeastaan mitään. olen pohdiskellut ja avautunut omista tuntemuksistani . Blogini tarkoitus oli auttaa ihmisiä jotka kokevat päivittäin samoja asioita ja ongelmia sekä tuntemuksia mitä olen itse kokenut. Tosissaan harmittaa jos tämä nyt menee tähän että en uskalla tänne tehdä enään postauksia vaikka tämä on minulle erittäin tärkeä harrastus ja kaunis muisto tästä kaikesta. en halua laittaa salasanan taakse tätä blogia sillä jos tämä blogi edes vähän auttaisi niitä jotka ovat kokeneet saman. Äitillänikin on helppo lukea täältä aina että missä mennään ja hänellekkin muistoja omista lapsenlapsistaan ja tyttärensä tunteista, sillä asumme kauempana toisistamme ja näemme melko harvoin äitini kanssa.Minäkin olen ihminen mikä tuntee, vihaa ja rakastaa. Onko jo aika lopettaa tämä blogi vai antaako ihmisten loukkaantua..mitä enään uskallan kirjoittaa jos omat tunteeni loukkaavat muita? mitä itse olette mieltä?
kiitos kaikille lukijoille ja toivon että joku saman kokenut ihminen saisi tästä vertais tukea sillä sillä on blogillani ollut tarkoituskin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti