Synnytyskertomus

Heräsin maanantai-tiisti välisenä yönä siihen kun jotain valuisi...Ajattelin silloin että taas joku väärähälytys että pissin vain vain housuuni. Menin vessaan ja pikkuhiljalleen valui jotin kirkasta nestettä.Soitin äidille ja kysyin että olisiko lapsivedet nyt menossa? Noh äitin kanssa päätettiin että odotetaan vähän aikaa kun kerta niin vähän vain tuli kintuille. Menin takaisin nukkumaan kunnes tuntui taas siltä että jotain valuu..ja taas se oli sitä kirkasta nestettä.Soitin uudestaan äidille ja tultiin siihen tulokseen ettei se voinut muutakaan olla kuin lapsivettä. Siinä mie iloisena hymyilen että jesh! vihdoin jotakin tapahtuu..soitin äitiyspolille ja kehottivat aamulla tulemaan heti. Siinä minulta otettiin pissanäyte ja olin jonkun aikaa käyrillä. Supistuksia ei tullut, eikä mihikään sattunut.T:kin oli mukana ja pelleili koko ajan joka oli piristävää sillä hieman jännitin sinne äitipolille menoa. käytiin sit myöhemmin vielä uudestaan käyrillä illemmalla ja kuulemassa tulokset.Tuloksista selvis että kyseessä oli lapsivedet menneet.Sitten meiltä kysyttiin että haluanko jäädä osastolle vai mennä kotiin ja tulla seuraavana aamuna käynnistykseen? päätin mennä vielä kotia ja tulla seuraavana aamuna  sitten.Raskausviikko 39+0vaihtui just samana tiistaisena 28.8.2012.


Ensimmäinen käynnistyspäivä (29.8.2012)
Että mua jännitti hirveesti! Onneks T vei mut ja oli tukena. Aika äitipolille oli siis puoli 8 ja me tietysti oltiin melkein myöhässä kun ei meinattu löytää parkkipaikkaa.Koko yön oli valahtanu sitä lapsivettä vähän väliä ja sitä tuli edelleen osastolle mennessä. Ensimmäiseksi kun olin asettunu huoneeseeni minut laitettiin 45 minuutiksi käyrille jonka jälkeen sain samantien alapään kauttasellasen pienen tabletin jonka jälkeen olin koko ajan melkein käyrillä. Onneksi T oli seurana ja katottiin telkkaria ja naureskeltiin yhdessä. Joskus iltapäivästä noin 16-17 aikaa alko supistuksia tulee. Tosin hyvin lieviä. Ne ei enään antanukkaan sit niitä tabletteja enään kun niitä supistuksia tuli aika tiheesti. Kävin jopa 7 kerrosta rappusia ylös ja alas että synnytys lähtisi käyntiin..en tiiä olisiko se saanut supistuksia aikaseks.En ollut yhtään avautunut vaikka koko illan oli supistellut ja olin jopa luullut että jotain tapahtuisi mutta ei...yö alkoi saapua ja T:n piti lähteä kotiin. Niinpä painuin nukkumaan turhutuneena kun mitään ei ollut tapahtunukkaan..seuraavana päivänä alotettaisiin suoneen laittamaan supistavaa ainetta nesteenä.

hieman väsynyt tuleva mamma

käynnistyspäivä 2 (30.8.2012)
Aamu alkoi toivekkaana sillä olin avautunut yön aikana 2 cm! jee vihdoin alkaa tapahtua jotakin. söin aamupalan ja 10 aikoihin lähin synnytyssaliin. Synnytys salissa mulle laitettiin tippana tulee supistavaa ainetta jota vähitellen lisättiin. Aluksi ei tuntunut missään...olinkin silleen et laittaisivat nyt lisää sitä kun ei tunnu auttavan..kunnes kipu meni nollasta sataan. Olin et apua! ja halusin heti kokeilla jotain kivunlievityksiä. Sain jonkun piikin kankkuun mutta ei siitä ollut mitään apua. kaurapussi autto vähäsen mut ei menny kyl kauaa kun halusin kokeilla ilokaasua. Supistuksii tuli 2-4 minuutin välein...siinä kärvistelin sen 8 tuntia. T:kin pääs tulee vähäks aikaa mun seuraks onneks. Mä puristin T:n kättä aina ku tuli supistus. Katottiin et paljonko olin avautunu ni edelleen sen 2cm mitä alussakin...olin sillee et kiva. tippa tippu ihan täysii mut mitään ei tapahtunu. Niinpä ne päätti lopettaa sen antamisen kun kipuja oli paljon mut synnytys ei edennyt eteenpäin. Siinä turhautuneena olin et jo on kumma kun koskee mutta kaikki ihan turhaan. Tällä välillä kun olin itse synnytyssalissa niin musta oli äidin sijasta tullutkin täti. Mun veli sai samaan aikaan poika vauvan! Onneks T lähti mun kans käymää kanttiinissa ku ne samat osaston huoneen seinät alko tympimään ja halusin jo lähtee kotiin ku mitään merkkejä synnytyksestä ei alkanukkaan. Sitkee on meidän poika ollut! ilta vaihtui taas yöksi ja seuraavana päivänä olisi taas uusi yritys käynnistellä ja jos ei  tehoa niin minut leikattaisiin..pettyneenä nukuin väsymystäni pois.

käynnistyspäivä 3 (31.8.2012)
Aamulla heräsin ja söin aamupalan. Lääkäri tulikin kertomaan kaikkien verikokeiden ottojen jälkeen että kokeillaan vielä käynnistää ja jos ei klo.14 mennessä tapahdu mitään niin leikattaisiin. nyt tiesin että tapahtui mitä vaan niin tänään heppu syntyy. Minut vietiin synnytyssaliin....

tähän voi lopettaa nyt ne jotka eivät halua kuulla raakaa tekstiä synnytyksestä!nimittäin teksti ei saata olla mitenkään mieleistä luettavaa..


synnytys saliin mentäessä kätilö sanoi että nyt laitetaan peräruiske! olin silleen että ei....ajatus siitä oli niin kuvottava mutta se auttoi käynnistämään synnytystä paremmin. Sen jälkeen olinkin taas siinä käyrän ja tipassa kiinni. Tippa tippui täysillä ja rupesin heti tunnin päästä tuntemaan niitä ihania supistuksia jälleen...tunnin jaksoin kärvistellä kunnes olin jo niin "kipeä" etten pystynyt kävelemään ollenkaan. Sain ilokaasua mutta se ei tuntunut auttavan yhtään. Muutaman tunnin kärvistelin supisuksista kunnes kätilö tajus pyytää anessilääkärin antamaan epiduraali-puudutuksen. Olin kuin taivaissa sen saatua. nukuinkin sen jälkeen hieman. Oli hauska nähdä käyrästä kuinka supistuksia tuli mutta ei enään koskenut minkään. Pari tuntia nukuttua kello oli sen 14 ja kätilö katsoi olinko auennut vai pitääkö minut leikata. Olin auennut 5 cm! sen jälkeen tunsinkin painetta alakerrassa. Lääkärit päättivät että synnytys tehdään alatiesynnytyksellä. Ei menny aikaakaan kunnes paineen tunne vaan kasvoi ja oli pakko koko ajan pyytää kätilö luokse. Kätilöitten vuoro vaihtui ja tilalle tuli oikein ihanat kätilöt mitkä oli koko ajan tukena, enkä jäänyt yksin. Tarkastettiin tilanne että paljonko olin auennut sen tunnin aikana ja se oli nyt 9 cm...! olin silleen että nytkö jo :o pian sainkin ruveta ponnistamaan. täytyy kyllä sanoa että minulla oli aivan ihanat kätilöt tukemassa ja kehuivat tosissaan kuinka hyvin ponnistin. Pikkusen päähän laitettiin sellanen pinni mikä mittas sydänääniä.Se pinni liikku sen mukaan kun ponnistin:D  Oli kauheaa kuunella ja katsoa kun pikku hepun sydämmen syke välillä laski kun ponnistin. mutta sain siitä jotenkin lisää energiaa ponnistaa vieläkin kovemmin jotta pikkuinen selviytyisi. koko ponnistusvaihe kesti 47  minuuttia. 

Kaiken sen likaisuuden keskellä näin pienen poikani ensimmäisen kerran. poika siis syntyi 31.8.2012 klo. 15:17.Ette uskokkaan sitä onnen määrää ja kyllä kyynelehdin. Oli koskettavaa saada pieni heppu syliini ensimmäisen kerran. Kaikki se 9kk mitä olin haaveillut pienestä pojastani kävi nyt toteen. nyt se olisi siinä...vihdoinkin! sillä aikaa kun synnytin minulle ja T:lle pojan T oli just hakemassa meidän uuden kodin avaimia :D Nyt meistä tuli viimein vanhempia! istukka syntyi 25 minuttia synnytyksen jälkeen( oli jäänyt  jumiin eikä suostunut tulemaan pois, kuulemma keskenmenon takia ) sain ensimmäisen asteen repeämiä tai oikeastaan haavaumia jotka tikattiin. noin 8 tikkiä tuli.

Pikku heppumme puolituntia synnytyksen jälkeen 

Pikku hepun 

paino oli:3426 grammaa
pituus: 50,5 cm
päänympärys: 31

Raskausviikko oli tuolloin: 39+3

T ei kerennyt tulemaan muuton takia pikkusen synttäri kahville...oltiin osastolla pikkusen kanssa 3 päivää josta voin tehdä erikseen vielä postauksen jos haluatte! nyt elämääni värittää pieni poika josta olen maailman onnellisin:) Äidin rakkaus on kyllä suurin rakkaus maailmassa! kiitos kaikille kätilöille tuesta ja todella ihanasta kannustuksesta. Kaikille muille tuleville äideille suosittelen että joku tuttu ihminen olisi synnytyksessä mukana..nimittäin itse ainakin jouduin suurimmaksi osaksi olemaan yksin huoneessa.kärvistellen supistuksista. Seura olisi ollut mukavaa..sillä avautumisvaihe oli todella pitkästyttävää ja rankkaa.. avautumisvaihe kesti 5 tuntia 45 minuuttia. 

Teen myöhemmin postauksen mitä meille tällähetkellä kuuluu? 

maailman onnellisin äiti ja pieni mies 

Oikein ihanaa viikonlopun alkua kaikille:)