tunteita

Oon törmännyt nyt muutaman kerran tähän kun kysytään että montako lasta sinulla on? tekisi mieli vastata että 2. mutta en kuitenkaan sano sitä vaan vastaan että yksi. käytännössä voiko 16raskaus viikolla kuollutta sikiötä kutsua edes lapseksi? minulle se on silti minun lapseni olise sitten syntynyt laskettunapäivänä oikeaan aikaan tai vasta 8 raskausviikolla.

siksi vastaan että yksi koska olen huomannut miten ihmiset reagoivat siihen että itselleenkin tulee pahamieli kun on toiselle tehnyt pahan olon kertomalla kokemuksestaan. Silti en koskaan unohda että minulla oli joskus sellainen sisälläni. En pysty kait koskaan unohtamaan ku sitä niin kovasti odottikin. 
Välillä mietin miten katkera olen ja vihainen sekä samalla onnellinen niin että kyyneleet valuvat kun kuulen jonkun tutun olevan raskaana. Olen pettynyt siitä että itse sain kokea kaiken sen menettämisen ja muut saavat ja tulevat raskaaksi helpommalla. Olen samalla tavattoman onnellinen siitä että tuttunu saavat kokea kaikki ne ilot ilman murhetta ja pääsevät vähemmällä kuin minä! Välillä tunnen syylisyyttä ajatella tällä tavalla. en osaa päästää irti vieläkään tapahtuneesta. sillä miten voi unohtaa lapseni? minun pitäisi unohtaa silloin myös itseni.. muistelen noita tapahtumia koko ajan mielessäni  . Tuntuu kuin itselläni puuttuisi koko ajan joku..joku jota kaipaa niin suunnttomasti vaikka minulla on kaikki mitäkoskaan olen haaveillut silti se kaipas on suunnaton. 

En uskalla täysin sanoa miten onnellinen sitä on kun pienet kädet pitävät kiinni kädestäsi. en uskalla sanoa ääneen sitä tunnetta kun näen ihanan hymyn kun menet pienen ihmisen luokse. En uskalla sanoa sitä onnellisuutta ääneen kun pienen ihmisen itku lakkaa heti kun otat hänet syliin ja lohdutat. En uskalla sanoa ääneen miten onnellinen olen kun pienet silmät katsovat suurina sinua kuin rakastaisi sinua kaikista eniten maailmassa. 

en uskalla vielä sanoa kuinka onnellinen olenkaan koska pelkään että menetän kaiken sen onnen jos sanon sen ääneen. siksi pidän sen sisälläni visusti ja aina kun pienen poikani hymy, silmät ja kädet ovt lähelläni minussa voi huomata kuinka silmäni kostuvat, suuni on hymyssä ja miten paljon rakastan. 

tälläisiä tunteita on viime aikoina tuntenut...ehkä vielä joskus uskallan sanoa ääneen että olen onnellinen!