miedän joulu

Meillä oli oikein ihana joulu!
valitettavasti kuvia minulla ei nyt tällähetkellä ole näyttää kun otettiin toisella kameralla jonka johto on mystisesti hävinnyt! lisään niitä myöhemmin vaikka tänne näytille.

Jouluaatto vietettiin mieheni isällä. Olen ollut hieman ujo enkä ole kauheasti oppinut tuntemaan appi ukkoani kovinkaan hyvin. Nyt kuitenkin tutustuin jouluna häneen paremmin. Joona oli heti aamulla innoissaan kun lasten ohjelmia näkyi telkkarista. syötiin joulupuuroa ja torttuja aamulla. päivällä oli lisää torttuja ja glökiä. kuunneltiin joulu-rauhan julistus ja oltiin yhdessä. valitettavasti emme ottaneet vaunuja mukaan ni ei joonan kanssa päästy laskemaan kynttilää joonan isoisän isälle. 
Vielä mesinnekkin kerkeemme. Ilalla söimme ihania jouluruokia joita oli appiukkoni laittanu vaimonsa kanssa. hitsi kun en kuvannut niitä ihania ruokia ja juomia mitä kaikkea saatiin. koko tunnelma oli jälkeen päin ajateltuna tosi ihana ja lämmin. kynttilöitä paloi tuikuissa ja juteltiin niitä näitä. käytiin saunassa. jaettiin lahjat. hyvin rauhallinen joulu. ainoastaan mua jäi harmittaa se etten saanut joonasta kuvia oikein kun sille tuli samaan aikaan kiukku, paskat housuun ja nälkä! voi että sitä huudon määrää. onneksi kotona meillä oli jäänyt joulu lahjoja pienen kuusen alle niin saatiin edes pari kuvaa joonasta avaamassa lahjoja.oli tosissaan ihana tutustua mieheni isään ja hänelle tärkeisiin ihmisiin paremmin. Toivon että vaikka mitä tapahtuisi niin he olisivat joonan elämässä sekä myös minunkin tukena. heistä on tullut meille hyvin tärkeitä.

lähettiin jo seuraavana päivänä ajelemaan takaisin kotiin. oltiin niin täynä jouluruokaa ettei tehty kotona mitään ruokia. käytiin saunassa. katsottiin telkkaria. hyvin tylsä joulupäivä meillä.

kuitenkin vaikka meillä oli ihana joulu niin koko ajan oli tunne että jotakin puuttuu..en tiedä mikä se on. mutta olin samaan aikaan onnellinen ja samalla hirveän surullinen. Olenkin miettinyt mikä saa tälläsen olo tilan aikaiseksi ja tulin siihen tulokseen että se oli aivan varmasti enkelivauva! se kaivertaa vieläkin mieltä. miten selaisen kokemuksen voisi unohtaa..voisinko koskaan olla täysin onnellinen enään koskaan? toisaalta olen iloinen että vaikka menetinkin jotain sain sen ansiosta maailman ihanimman pojan..mutta silti..mieli ei vain pysty unohtamaan....mitä uuteen vuoteen tulee,päätin että ensi vuonna otan itselleni itsekästä aikaa enemmän ja nautin enemmän pienistäkin hetkistä. yleensä en tee uudenvuoden lupauksia mutta nyt teen! tahdon nauttia tästä kaikesta onnesta mitä olen saanut!  menneisyydessä elää pieni enkeli jota voi edelleen rakastaa mutta täytyy päästää irti jotta toinen pieni poika voisi olla onnellinen ja eteenkin minä itse olla onnellinen.

minkälainen joulu teillä oli?
oletteko te miettineet mitään uudenvuoden lupauksia?

kirjoitan vielä joonan joululahjoista ja joulustame enemmän kun saan kuvia koneelle laitettua, valitettavasti nyt en voinut laittaa. anteeksi jos on kirjoitus virheitä paljonkin en kerkeile korjailemaan tekstiä tämän enempää...