On pakko tulla purkamaan ajatuksia koska en tiedä kenelle muulle tai miten näitä asioita muuten purkaisin. Lähipiirissäni on taas sattunut Lapsen menettämisiä raskauden aikana. Jotenkii nää tunteet saa minut siihen painajaiseen päivään mitä itse koin nähdessäni lapseni näytöllä kuolleena...Kaikki ne tunteet mitä itse koin ..tiedän nyt heidän tuntevan. tuntuu niin uskomattomalta että miten elämä onkaan niin epäreilua. Itkin tänään ja halusin tukea mutta en tiennyt miten olisin. Tiesin ettei siihen tuskaan helpota mikään muu kun uusi raskaus tai aika...se loputon aika! Ensimmäiset vuodet ovat kamalia..sitten tuska alkaa hieman hellittää..tai niin ainakin sanotaan. Itse tuli sellainen olo että olempa ollut tyhmä ja valittanut taas turhasta kun jalkoihin särkenyt tai turvottanut, supistellut ja koskenut alaselkää..ihan valittamalla valittanut niitä mitkä kuuluvat tähän ja niistäkin pitäisi nauttia..sillä keho elättää pientä ihmettä. Tunnen tällähetkellä syyllisyyttä että olen tosissaan valittanut ja stressannut ettei minulla ole tarvittavia asioita ostettu tai laitettu vauvalle kaikkea täydellisesti valmiiksi. Eihän noilla asioilla ole väliä vaan se että lapsi on terve ja on elossa. Tunnen hirveästi myötätuntoa tuttujani kohtaan ja sitä että he ovat kokeneet niin kauhean asian..miten autan heitä? kun en itsekkään pysynyt tolpillani. suoraan sanottuna lapsen menettäminen vie samalla lapsen ja äitiyden sekä elämän halun.Toivon edelleen kaikille lapsensa menettäneille että pitäkää yhtä ja paljon voimia! en voi kipua tai tuskaa lievittää tai viedä pois koskaan..mutta voin tukea ja kuunnella...tällä hetkellä tuntuu kamalta sanoa mitään toisille kun itselläni kasvaa oma lapseni..josta olen maailman onnekkain. Mutta muistan itse miten kaikki vasta odottavat äidit ja pienet lapset tekivät kipeää kun joku sellainen ihminen tuli sanomaan jotain siitä mitä omalle enkeli lapselleni tapahtui..tunsin suorastaan vihaa ja teki mieli huutaa...Mutta nämä pienet enkelit jäävät meidän sydämmiin aina <3
Mietinkin että täällä päin ei ole sellaista yhteisöä missä voisi näistä asioista keskustella sellasten ihmisten kanssa ketkä ovat sen kokeneet..ehkä jonain päivänä itse voisin yrittää perustaa tälläisen missä lapsensa menettäneillä on aina tuki ja turva jossa voivat omaa suruaan purkaa ja saada apua. ehkä tulevaisuudessa teen tälläisen...se on tosin vielä sunnittelun alla.Toivotaan että joku viisas tekisi tälläisen ryhmän mikä toimisi ympäri vuoden jokaisena päivänä täällä päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti