Näin telkkarista erään ohjelman abortista ja viime aikoina siitä on tullut hirveästi juttua.
Ajattelinkin kirjoittaa tästä vähän niikun omia ajtuksiani asiasta sillä itse olen kokenut abortin sekä lapsen menettämisen ja nyt minusta on vihdoin tulossa oikea äiti. Jota en vaihtaisi enään koskaan!
Kaikilla on omia mielipiteitä abortista ja monet pitävät abortin tekijöitä murhaajina..On ehkä väärin että monet ketkä yrittäät saada lapsia eivät tule koskaan kokemaan sitä ja toisille se lahja annettaisiin ja he eivät jostain syystä halua niitä.Tässä minun tarinani siitä..( toivon ettei kukaan arvostelisi kokemustani sillä nyt olen valmis äidiksi ja tiedän että se tekee minut onnelliseksi)
Itse tulin raskaaksi T:lle ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. T oli ensimmäinen kunnon poikaystävä kenen kanssa seurustelin kunnolla. Vaikka ei oltu seurusteltu kovinkaan pitkään tulin puolen vuoden seurustelun jälkeen raskaaksi. T halusi pitää lapsen mutta itselläni oli kovin vaikea tilanne isäni kanssa enkä yksin kertaisesti voinut pitää sitä..vaikka halusin sisimmässäni. Kaikki kaverit vaan sanoivat että miten vauvat olivat ruttusia ja rumia ja se tuntui sillon hyvin pahalta. Mutta jotenkin järki vain sanoi etei vielä olisi aika saada sitä.Joskus on uhrauduttava suurin tekoihin että olisi onnellisempi. Päädyin siis tekemään abortin. Muutin T:n kanssa yhteen ja täytin onneksi 17-vuotta ja T oli tuolloin jo täysi ikäinen.
Päivä jolloin tein testin ja totesin olevani raskaana?
Sinä päivänä meillä oli koulussa valokuvaus kurssi ja otettiin valokuvia ulkona ja itsekkin päädyin muutamaan. Huomasin että kuukautiset olivat myöhässä..ostin testin. Pari kaveriani kävi syömässä kebabbia ja päätettiin yhdessä mennä tekemään testi kyseiseen vessaan..siinä kaverini nauroivat ja itse olin hyvin hiljaa ja katsoin tikkua johon tuli 2 viivaa..kaverini huutivat kun näytin testin..itseäni rupesi hymyilyttämään. soitin saman tien T:lle asiasta.
Miksi päädyit aborttiin?
Oma syyni tälle oli etten ollut vielä valmis..tunsin itseni vielä lapseksi..toisin sanoen liian nuoreksi pitämään pienestä ihmisestä huolta.Jos lapsi olisi tullut siinä vaiheessa elämääni sen elämä olisi ollut hullun myllyä. elämän tilanteeni oli todella sekava johon kuului kaikkea ongelmia vanhempien, koulun ja ystävien, rahan sekä alaikäisyyden kaikki vaikeudet...mille en olisi voinut vaikuttaa millään. Katsoin parhaakseni tehdä abortin koska en uskonut että voisin huolehtia siitä kun en ollut itsekkään varma miten huolehtisin itsestäni. Koulut olivat kesken ja T:n kanssa suhde hyvin tuore.
Nyt varmasti moni haluaa kysyä ja moittia ettekö käyttäneet ehkäisyä?
Vastauksena on että käytettiin joka kerta..jotain oli silti mennyt pieleen ja ehkäisy ei ollut toiminut. käytettiin tuolloin kondoomia.
T tuli viemään minut operaatiopäivänä ja niin siinä vaan sitten tapahtui..kaikki tapahtui nopeasti enkä oikeastaan muista tuosta päivästä mitään..sain pillerit jotka lopetin puolivuotta tapahtuneen jälkeen koska pillerit saivat minut huono vointiseksi...eivät sopineet minulle...lopulta en käyttänyt enään ehkäsyä ollenkaan..T:n ja minun suhde oli loppunut ja elämässä oli muita huolia ja murheita.
Tästä 3 vuotta myöhemmin.....
Sain viime kesänä kuulla olevani raskaana..josta olin todella onnellinen. koko 3 vuoden aikana en ollut käyttänyt ehkäisyä minkäänlaista. Tiesin että olisin valmis äidiksi. halusin pitää lapsen..elämä ei kuitenkaan mennyt niikuin piti. Sain kuulla raskausviikolla 14+5 että lapseni oli kuollut kohtuuni...toisin sanoen se oli kohtukuolema mutta lääkärien terminä se oli myöhäisvaiheen keskenmeno.
Sikiö ei ollut kehittynyt toivottavalla tavalla...syylistin itseäni pitemmän aikaan tästä että nyt kun olisin ollut valmis äidiksi, elämäni olisi ollut kohdallaan ja pystyisin huolehtimaan pikkuisesta..menetin tämän. minussa on jotain vikaa?suhteeni T:n kanssa oli hullun myllyä välillä oltiin yhessä ja välillä erossa.
Elin sumussa pitemmän aikaan enkä suoraan sanoen muista tuota aikaa kun hautasin enkeli lapseni. T on kertonut että itkin enkä tehnyt mitään muuta kun nukuin, itkin ja makasin vain sängyn pohjalla..uutenavuotena toivoin joka tasatunti että saisin lapsen, että tulisin uudestaan raskaaksi..eräs tuttuni jäi junan alle...heti seuraavana päivänä tein raskaustestin sillä itselläni oli olo että olisin raskaana. epäilyni osui oikeaan. Ja nyt odotan tätä ihme poikaani tälläkin hetkellä. saan vihdoin rakastaa ja olla äiti! saan näyttää rakkauteni ja sen että jokainen näistä pysyy sydämmessäni aina. Sain koea äitiyteni pitemmän kaavan kautta...menettämään ja uhrautumaan..nyt minun ei enään tarvitse odottaa muuta kun laskettua aikaa mikä on 10 viikonpäästä! T:n ja minun suhde voi paremmin kuin koskaan ja olen löytänyt onneani. koulut ja muut velvollisuudet olen käynyt joten nyt voin vain keskittyä tähän tulevaan lapseeni. Minulle on suotu kyllä sellainen onni ja rakkaus että en koskaan vaihtais tätä tunnetta. Sitä arvostaa elämää aivan uudella tavalla...tälläinen oli siis minun tarinani tästä. Eräs toinenkin tarinan luettuani päätin jakaa tämän tarinan teille..
tässä lukemani tarina:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2012070415797720_pr.shtml?fb_ref=flb&fb_source=timeline
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti